Nosta purjeet, Kolumbus

Kaisan lellilapsi on Olli. Olli tahtoo isona puusepäksi. Hän ei osaa oikeinkirjoitusta, eivätkä matematiikan tehtävätkään oikein suju. Kaisa supattaa Ollin korvaan, että tiedätkös, opella on tässä pöydän vieressä pulpetti lempioppilaalle. Tulet, Olli, siihen aina välillä istumaan, niin ope auttelee sinua näissä äidinkielissä sun muissa. Kaisa ja Olli virnuilevat yhdessä ja Olli istuu usein lempioppilaan paikalla.

Ollissa on sekin liikuttava piirre, että hän on kiintynyt vanhaan kirjoituskoneeseen, joka nököttää orpona tietokoneiden vieressä. Tarinankirjoitustunnilla Olli paukuttelee Remingtonilla tarinoita siitä, kuinka hän isänsä kanssa korjailee auton kardaaniakselia ja syö mummon luona veetapiksiä.

Kaisa ei jaksa välittää siitä, että tarinoissa pisteet ja pilkut ovat miten sattuu. Kyllä puuseppä pärjää ilman pisteitä ja isoja alkukirjaimiakin. Ja Siperia hänelle opettakoon sen matematiikan.

Kevään korvalla Kaisa järjestää ärhäkän kyläpapin ja vielä ärhäkämmän työkaverinsa pakottamana musiikkiesityksen kirkkoon. Kaisa muodostaa oppilaistaan yhtyeen, jossa lapset laulavat ja soittavat nuotin vierestä epätahtiin. Kaisa on tietenkin stressin ja hien vallassa.

Olli oppii soittamaan kitaralla kaksi sointua ja ne hän soittaa alkusoitoksi Pekka Simojoen lauluun ”Nosta purjeet, Kolumbus”. Ennen konserttia Kaisa haluaisi nostaa pienet purjeensa ja kadota, mutta toisin käy. Päivää ennen kirkkoesiintymistä lempioppilas Olli-poika ajaa pyörällä auton alle ja kuolee.

Miksi tällaista tapahtuu. Kaisa ei tiedä. Hän muistelee kuulleensa, että Jeesus harjoitti puusepäntyötä ennen saarnaajauraansa. Pilvien päällä Olli ainakin saa parempaa puukäsityöopetusta kuin Kaisan seurassa. Mutta silti. Kaisa ei jaksa ymmärtää, miksi Ollin pitää kuolla.

Kaisaa pyydetään soittamaan jotain Ollin murheellisissa hautajaisissa. Hän soittaa mutta haluaa päästä pois. Hän ei tahdo, että kukaan muu tulee istumaan lempioppilaan pulpettiin tai koskee Remingtoniin.

Opetussuunnitelman mukaisia veistotunteja

Kaisan ensimmäinen oma luokka on ihastuttava. Lapset ovat kultapuppeliinejä, kuin Lindgrenin lastenkirjoista. He istuvat hiljaa pulpeteissaan ja kuuntelevat, kun Kaisa luennoi. Sitten he alkavat tehdä, mitä Kaisa käskee heidän tehdä. Tosin Kaisa kuulee heidän sipinänsä ruokailussa:

-Miusta Jorma-ope oli mukavampi ku tuo.

Kaisa kuulee sipinän ja hänen sydämessään kääntyy veitsi. Hän tietää, että tätä veistä väännellään seuraavat neljäkymmentä vuotta. Jollakin kierolla tavalla hän alkaa kuitenkin rakastaa näitä lapsia vaikka vihaakin työtänsä suurimman osan ajasta ja itkee kaikki illat kotonaan surkeaa kohtaloaan.

Via Dolorosan pahin ylämäki ovat tekniset työt. Veistoluokan takaseinällä on höyläämätöntä lautaa. Kaisan tulee höylätä ne vapaa-ajallaan Black’n’Decker-tasohöylällä. Näin määrää puhelimitse Jorma-opettaja, jonka sijaisena Kaisa siis on.

Ensimmäinen ongelma: mikä näistä vehkeistä on tasohöylä? Kaisa panee veistopojat riviin ja sanoo silmää räpäyttämättä:

-Se, joka tietää, missä on Bläkändekker-tasohöylä, saa plussan arvostelukirjaan.

Olli-poika juoksee oitis takahuoneeseen ja sanoo, että tässähän tämä höylä on. Kaisa Ollille, että erittäin hyvä suoritus, nyt se plussa Ollille naksahti. Kaisa ei kuitenkaan halua ruveta höyläämään siinä pikkupoikien silmien edessä, joten ensimmäinen veistotunti käytetään tulevien töiden suunnitteluun sekä työkalujen nimien opiskeluun. (Pojat siis kertovat Kaisalle, minkänimisiä kaapissa olevat värkit ovat.)

Veistotunnin päätyttyä Kaisa sitten höyläämään. Kaisa ottaa ensimmäisen kolmemetrisen laudan (soiron? / lankun?) esille. Hän saa kätensä täyteen puutikkua. Hän kiinnittää laudan huolella höyläpenkkiin. Black’n’Decker käyntiin ja Kaisa henkisesti kädet ristissä pyytämään anteeksi menneen elämän syntejään. Veistoluokka on ihan hyvä paikka kuolla, Kaisa hymyilee itsekseen.

Sitten tasohöylä raakalaudan päälle. Välittömästi se vehje haukkaa hirvittävän palasen laudasta ja juuttuu kiinni siihen pirulautaan. Kaisa repimään töpseliä irti seinästä. Jollain ilveellä höylä irtoaa laudasta, ja Kaisa juoksee soittamaan Jorma-opettajalle:

-Rakas, erittäin komea Jorma. Olen niin rakastunut sinuun, etten kykene rakkaushuumassani edes höyläämään ja tämä höylääminen on nyt kuitenkin yksi lempiharrasteistani. Saanko tilata tänne Mullukan koululle valmiiksi höylättyjä laudanpätkiä puutyötunteja varteen?

Jorma antaa luvan. Sen jälkeen Kaisa ja pojat tekevät puutöitä höylätystä laudasta. Työt ovat aina samanlaisia. Laudanpätkiä mittaillaan, sahataan ja niihin tehdään liima-naulaliitoksia. Kaisa saa sahalla ja vasaralla aikaan uskomattomia tuhoja. Hänen on vaikea keksiä aina uusia puutöitä näillä eväillä. Kummallista, että veistoryhmä ottaa Kaisan ihan vakavasti. He ovat Kaisan onneksi hyvinkasvatettuja ja kuuliaisia lapsia. Tylsää heillä varmasti on. Niin on Kaisallakin.