Avohaava sydämessä

Kaisa hyreksii tutkintavankeudessa rikoksensa yksityiskohtia. Rehtorin ja apulaisrehtorin kaappaus sujuivat hyvin arkipäiväisesti. Uskovaisen Susanna-opettajan kidnappaaminen jopa kaduttaa Kaisaa jälkikäteen hieman. Kaisa punastuu häpeästä muistaessaan, kuinka paniikkiin Susanna vankeutensa aikana oli mennyt. Se oli jopa lyönyt Kaisaa oikealle poskelle. Kun Kaisa oli kääntänyt päätään, hän oli vastaanottanut Susannalta kunnon tujauksen myös vasempaan poskeensa.

Eniten sisäistä lämpöä Kaisassa saa aikaan Kati Paunon ja Aaro Paunon kaappaustragediaan paneutuminen.

Aaro Pauno on rasittava viidesluokkalainen pullaposki, jonka t-paidassa on suuri keskisormen kuva. Aaron äiti Kati antaa pojalleen kouluun välipalaksi Arnoldsin donitseja, koska kouluruoka on perseestä. Aaron käsitykset universumista ja sen liikehdinnästä ovat sangen egosentrisiä. Kati Pauno on sitä mieltä, että Aaro saa ilmaista itseään suusanallisesti musiikkitunneilla, mikäli opettajan järjestämät opetustuokiot ovat tylsiä. Kaisa-opettajan tuokiot ovat kategorisesti tylsiä. Torstaina 16.11. Kaisa hermostuu selluloituneen donitsiposken privaattishowhun, joka käynnistyy heti musiikkitunnin alussa. Kaisa läväyttää arviointivihkonsa auki ja antaa donitsi-Aarolle käytösmerkinnän.

Käytösmerkintä on ensimmäinen laatuaan. Aaron äiti ei hyväksy käytösmerkintöjä, mikä on johtanut siihen, ettei Aaro niitä myöskään ole tähänastisessa opinnoinnissaan itselleen kuitannut. Kun Kati Pauno hakee 16.11. poikansa Aaro Paunon Hummer-autollaan koulusta kotiin, Aaro valittaa itkien käytösmerkinnästä. Kati Paunon sydän särkyy, kun hento ja kalpea Aaro-poika huutaa sisäisen tuskansa ulos. Kati Pauno on opiskellut aromaterapiaa. Terapeuttikoulutuksensa ansiosta Kati Pauno ymmärtää, että poika-Pauno on nyt joutunut väkivaltaisen opettajan kasvottoman vihan uhriksi. Täysin syyttä. Kati Pauno päättää, ettei Aaro-pojan tarvitse mennä kouluun ennen kuin Kaisa Jokinen on nöyrtynyt pyytämään anteeksi. Kati Pauno soittaa Kaisalle neljä kertaa päivässä kolmen päivän ajan. Aiheena on 11-vuotiaan Aaro Paunon sydämen avohaava, joka sykkii tulehdusta ympärilleen ellei Kaisa käsitä anoa anteeksiantoa. Kati Paunon soittaessa kahdennentoista kerran opettajainhuoneeseen Kaisa pyytää donitsiperheen koululle.

-Samalla Aaro voi hakea läksykirjansa. Aaro on jäänyt jälkeen opinnoista, koska hän on ollut kolme päivää pois koulusta, Kaisa mainitsee.

-Käsittääkseni nyt on tärkeämpää antaa Aaron käydä läpi henkistä tuskaansa kuin nipottaa koulutehtävistä, vastaa Kati Pauno ja lupaa tulla poikineen koululle illalla Aaron tennistunnin ja reikihoidon jälkeen.

Kaisa lainaa naapuriltaan Datsun 100A-merkkisen auton ja vesurin. Kun Aaro-poju ja äiti saapuvat Kaisan tykö, Kaisa toivottaa heidät tervetulleeksi vesuria heilutellen. Kaisa pakottaa pariskunnan Datsuniin. Kati Pauno joutuu kuskin paikalle ja Aaro takapenkille. Aaro herkeää kerrankin puhumattomaksi.

-Penikkasi äänettömyys johtuu seuraavasta tosiasiasta, selventää Kaisa Kati Paunolle, -Aaro-pikkuisen aivot ovat kasvaneet kiinni Aaro-pikkuisen merkkilippalakkiin, jota Aaro-pikkuinen ei suostu ottamaan koskaan pois päästään, aloittaa Kaisa herkistellen ja kyllästyy omaan lätöstelyynsä heti kättelyssä.

-Kun minä nyt nykäisin lippiksen pois tuon sinun rasittavan pentusi päästä tätä terävähköksi hiottua vesuriani hyväksikäyttäen, aivot jäivät lippalakin sisälle. Voit myöhemmin hakea lippalakin ja jälkikasvusi aivot koulun lattialta. Ensin me menemme kuitenkin minun kotiini opettelemaan kuuden kertotaulua.

Aarolle Kaisa opettaa Datsun-matkan aikana kaksi elämän tosiasiaa. Ensimmäinen tosiasia on Wunderbaum, toinen tosiasia karvanopat.

-Näistä sinä Aaro-piskuinen et ole mitään tiennyt, koska äitisi -tämä suuri terapeutti- on kuskannut sinua kaikki nämä vuodet joko Audilla tai Hummerilla, mikä onkin ymmärrettävää, kun ottaa huomioon koulumatkasi, joka on miltei kolmensadan metrin pituinen suuntaansa. Äitisi uudessa Audissa ja Hummerissa ei roiku karvanoppia tai Wunderbaumeja. Karvanopat eivät sovi äitisi porvarillis-hienostuneeseen elämäntyyliin. Wunderbaumin käytön estänee äitisi aromaterapeuttiasiantuntijuus.

Kati Pauno osaa ajaa Datsun 100A:lla merkillisen hyvin, vaikka hän on tottunut automaattivaihteisiin. Vesurin läsnäolo on suuri ajo-opetuksellinen motivaatiotekijä.

Kotona Kaisa ohjaa uusimmat vieraansa lastenhuoneeseen, jonka ikkunoiden eteen hän on naulannut lautoja. Kati ja Aaro Pauno saavat evääksi henkiselle matkalleen retkikeittimen, pussillisen kuivattuja herneitä ja vettä sekä kuuden kertotaulun. Kertotaulu on laminoitu. Kaisa on varastanut opettajainhuoneesta laminointikoneen ja kahdensadan euron edestä laminointitaskuja. Kaisa rakastaa laminointia ja aikoo kerrankin harjoittaa lempipuuhaansa vapaasti. Laminointiharrastustaan Kaisa toteuttelee polveen ammutun apulaisrehtori Mikon silmien alla. Tällä kertaa apulaisrehtori ei natkuta mitään resurssipulasta.

Aaro Pauno oppii kuuden kertotaulun vankeutensa ensimmäisenä päivänä. Kaisa antaa Aarolle palkinnoksi Star Wars -tarran. Kaisa kehuu Kati Paunoa ja ihmettelee, kuinka nopeasti kuuden kertotaulu loppujen lopuksi kuitenkin meni jakeluun.

-Kun nyt kuitenkin otetaan huomioon se, että kuuden kertotaulun oppiminen on ollut Aarolle mahdoton urakka näiden kouluvuosien aikana. Ja sekin pitää muistaa, että Aaro on saanut koulupsykologin siunauksella vapautuksen kertotaulujen ulkoaopettelusta. Että tällainenkin koulutuspoliittinen ihme piti ennen vankilaan menemistä päästä huomioimaan, huokaa Kaisa vesuri sylissään.

Kaisa terottelee vesuria ja kertoo samalla herneitä napostelevalle Kati Paunolle, että kysymys on varmaankin siitä, että rakkaan äidin lämmin huolenpito on aiheuttanut kertotauluoppimisen. Terapeuttiäiti saattaa olla ehkä paras lahja, jonka poikalapsi voi elämässään saada.

Kun Karhuryhmän johtaja Gregor Saavalainen vapauttaa Kati Paunon, Kati Pauno kiljuu, että hän aikoo vaatia Kaisa Jokiselta vahingonkorvauksia.

-Vähintään kolmesataa tuhatta euroa, huutaa rouva Pauno.

-Eli mummonmarkoissa miljoona kahdeksansataa tuhatta, jatkaa poika Pauno.

Hampurilaismalli

Kaisa on suunnattoman ylpeä siitä, että hänen lopullinen luhistumisensa on hillitty ja hiljainen. Tokihan kaikki alkaa hänen raadollisesta ajattelemattomuudestaan. Kaisan akvaariokoulussa ei nimittäin harrasteta rangaistuksia tai negatiivista palautetta missään muodossa. Pahuutta, typeryyttä ja ilkeyttä vastaan taistellaan väkevillä rakkauden aseilla kuten muksuopilla ja hyvän mielen seteleillä.

Kaisa kuitenkin lankeaa pois rakkauden kaidalta tieltä ja rankaisee adhd-Jereä jättämällä tämän vanhanaikaisesti jälki-istuntoon. Adhd-Jeren adhd-isä raivostuu Kaisalle, koska Kaisa on tuhonnut Jeren itsetunnon, henkilökohtaisen oppimissuunnitelman ja luottamuksen aikuisiin. Kaisa joutuu rouva rehtorin puhutteluun. Rouva rehtori toteaa kylmästi, että on hyvin tärkeää esittää negatiivisetkin asiat positiivisesti.

-Opettaja ei milloinkaan eikä missään tilanteessa saa loukata lapsen huoltajia, sanoo rouva rehtori pakatessaan Burberry-joogakassiaan.

-Koska sinä olet uusin täällä meidän koulussamme, olisi varmasti syytä kerrata kanssasi hampurilaismalli. Ehkä minun on otettava tämä malli esille jo tämän iltapäivän opettajainkokouksessa, koska olet tulehduttanut tilanteen näin rajusti.

Rouva rehtorilla on kiire joogatunnille. Kaisa tietää, että joogan avulla se kykenee rauhoittumaan työpaineiden keskellä.

Ennen opettajainkokousta Kaisa hiipii apulaisrehtori Mikon luo. Mikko soittaa rokkibändissä silloin, kun ei pelaa jääkiekkoa tai sählyä. Mikko on pitkä ja komea. Mikko matkustaa rehtorihissillä kohti koulutoimenjohtajuutta. Kaikki naiset Kaisa mukaanluettuna rakastavat Mikkoa, koska sillä on lihaksia ja testosteroneja enemmän kuin aviomiehillä. Mikko ei jaksaisi kuunnella Kaisan huolia, koska sillä on jutut kesken kauniin OKL:een pyrkiytyvän koulunkäyntiavustajan kanssa. Kaisa olisi mieluummin parikymppinen kaunis koulunkäyntiavustaja kuin Jere-huolien ja raskauden raskauttama paska. Mikko huokaisee huomatessaan, että  urheilullisen parikymppisen tutorointi on vaihdettava 35-vuotiaan pattipolven sielunhoitamiseen. Tästä olisi kehkeytynyt enemmänkin, jollei tuo keski-ikäinen kekkaruusi olisi tullut paikalle avautuilemaan, huokaa Mikko mielessään. Kaisan väninään se vastaa ”ryhdistäytyisit sinäkin, saatana, joskus, vihdoin”.

Joogatunnin jälkeen rouva rehtori tulee rauhallisena opettajainkokouksen puheenjohtajaksi. Asialistan alkupäässä lukee ”hampurilaismalli”, ja Kaisa plaseerataan rehtorin viereen.

-Hampurilaismalli, aloittaa rouva rehtori ja näpäyttää dokumenttikameran päälle.

-Se on palautteen antamista koskeva malli. Kukaan meistä ei herää kukoistamaan negatiivisessa ilmapiirissä. Emme voi odottaa oppijan puhkeavan täyteen kukoistukseensa nolaavassa, arvostelevassa tai moittivassa oppimisympäristössä. Lapsi puhkeaa kukoistukseen positiivisessa energialatauksessa. Eikö totta? rehtori kysyy.

Kaisan täytyy vastata ”nii-in”, koska tämä hampurilainen on leivottu ja käristetty häntä varten. Kaisaa hävettää. Hän huomaa syvällä sisimmässään kuitenkin ilahtuvansa rehtorin uudesta sanainnovaatiosta. Kukoistus on mukava piristysruiske ja ilmeinen löytö viime viikonlopun rehtoripäiviltä. Kaisa on ollut jo vähän työlääntynyt lähtökohtaisesti-sanaan, jonka rouva rehtori poimi Esa Saarisen kuntapäättäjäluennolta.

-Siispä, jatkaa rouva rehtori ja laskee kätensä Mikon olkapäälle. -Kun opettajan on ohjattava lasta esimerkiksi käyttäytymiseen liittyvissä asioissa, hän ei voi tarttua ensimmäiseksi negatiivisiin asioihin, joita minä muutenkin nimittäisin tästedes mieluummin kehittämiskohteiksi kuin negatiivisiksi asioiksi. Opettaja ei voi antaa oppijalle pelkkää pihviä. Pihvi tulee tarjota sämpylän välissä. Ymmärrätkö? (jäänsininen katse Kaisaan) Pihvi on kritiikki sämpylän ollessa kaikki se rohkaisu, jonka välissä sinä voit esittää kritiikin.

Rouva rehtori toistaa sanoman vielä kalvoshown avulla. Apulaisrehtori Mikko lisää, ettei sillä ole ollut mitään ongelmia Jeren kanssa. Jeren isä on Mikon pelikaveri, hyvä äijä lähtökohtaisesti. Kaikki muutkin opettajat nyökkäilevät, koska ne ovat itse olleet kehittämässä hampurilaismallia koulun profiloitumisseminaarissa viime talvena Silja Serenadella. Tämä on Kaisaa varten räätälöity oppituokio. Kaikki opettajainkokouksessa tietävät sen.

Jollakin tavoin Kaisa alkaa suunnattomasti juuri tällä hetkellä vihata rouva rehtoria. Merkillistä, sillä yleensä vihantunteet hiipivät Kaisan sieluun pikkuhiljaa; niiden sydämeenlaskeutumisajankohtaa on jälkikäteen vaikea määrittää. Tämä viha on erilaista, koska Kaisa voi sanoa minuutilleen, millä hetkellä hän alkaa vihata esinaistaan. Vihaaminen alkaa kello 16.23.

Rouva rehtorin ääni leijuu jonnekin kauas, ja Kaisa tuijottaa valkokankaalle heijastuvaa hampurilaista. Kaisa katsoo hampurilaista hyvin tarkkaan tietäen, että jos hänessä olisi murhaaja-ainesta, se aines nousisi juuri tällä sekunnilla esille. Koska Kaisa ei saa eikä saata murhata esinaisiaan, hänen on keksittävä jotain muuta. Jotain ihan muuta.

Kokouksen jälkeen Kaisa lyllertää suurine vatsoineen luokkaan. Hän järjestelee pöytänsä ja jättää huomiset tuntisuunnitelmansa puhtaan pöydän päälle. Sitten hänen onkin jo mentävä. Kaisa kävelee hitaasti turkkilaiseen ravintolaan, jossa hän syö kaksi turkkilaista hampurilaista. Hampurilaisten sisällä on kaksi hervottoman isoa pihviä. Kaisa katselee karvaisten kurdiäijien kanssa Öcalanin oikeudenkäyntidokumenttia kurdien omalta taivaskanavalta. Sitten Kaisa menee päivystävän lääkärin luo ja valittaa, että hänellä on erittäin voimakkaita, kivuliaita ja ennenaikaisia supistuksia. Nuori pelästynyt lääkäri kirjoittaa Kaisalle sairauslomaa äitiysloman alkuun saakka. Oikeasti Kaisalla ei supistele mikään muu kuin pää.

Mutta

se

supisteleekin

sitten

jo

ihan liikaa.

Kodin ja koulun välinen yhteistyö

-Jokisella, Kaisa puhelimessa.

-Tässä on Nina-Vivekan äiti, hei. Olitko sinä jo nukkumassa? Kuule, meidän Ninnukalta hävisi viime viikolla Pokemon-kello. Sinä varmaan tiedät, mihin se on voinut kadota.

-Voi, onpa harmi. Minä voin etsiä Ninnukan kelloa (ja hupparia ja pyyhettä ja Aapista) huomenna.

Kaisa vihaa Pokemoneja. Hän on melko varma, että hän itse on alitajuntansa pauloissa näpistellyt kaikkien oppilaidensa Pokemon-kellot. On aika kamalaa, jos Kaisan työlaukku aukeaa huomisessa vanhempainillassa ja esille ryöpsähtää kymmenittäin Pokemon-kelloja. Hitto, kuinka Kaisa vihaakaan Pokemoneja.

-Kaisa Jokinen puhelimessa.

-Kuulepas. Sinä olet nyt tukahduttanut meidän Sonjan luovuuden. Ja olit kuulemma tunteettomasti vienyt muun luokan ruokalaan syömään välittämättä siitä, että Sonja oli itkenyt ääneen, kun kukaan ei halua leikkiä hänen kanssaan. Ja ruokailussa oli taas nakkeja. Miksi niitä nakkeja pitää olla, kun niissä on sitä nitriittiä? Tahdotteko te siellä koulussa ehdoin tahdoin turmella lasten henkisen ja ruumiillisen terveyden?

-Tahdomme, ajattelee Kaisa. -Etenkin Sonjan. Se iso ja kovaääninen lapsi lyö muita, minkä jälkeen alkaa itse itkeä. Se häiriköi tunnilla ja makaa luokan lattialla, kun ei halua tehdä tehtäviään.

Mistä helvetistä Kaisa loitsii sen harrypotterlinnan Sonjan oppimisympäristöksi, että sille kakaralle tulisi edes minuutiksi hyvä jo motivoitunut mieli? Ja saakelin Ben Furman! Se sinun typerä muksuoppisi ei yksinkertaisesti toimi!

-Täällä puhuu Heikin isä! (Audin yhteyspäällikkö ja rehtorin golfkaveri, kai Kaisa muistaa?) Mitä helvettiä sinä nuori opettajatar siellä oikein luulet tekeväsi? Meidän Heikki oli kuulemma heittänyt sinua penaalilla tänään. Sinä olit jättänyt hänet jälki-istuntoon, minkä minä pitkin hampain hyväksynkin. Kai sinä tajuat, että se entinen, se kokenut opettaja on pitänyt kaikille meidän pojille ne jälki-istunnot heti koulupäivän jälkeen kello 11.45 – 12.15. Heikki tänään itki, että sinä olit mennyt kahville, KAHVILLE klo 11.45. Ja olit aloittanut jälki-istunnon vasta tasan kahdeltatoista. Ja Hessu joutui istumaan koulussa puoli yhteen saakka. Meillä tuli, kuule, ihan helvetin kova kiire tennistunneille. Minä vaadin, että jälki-istunnot aloitetaan heti oppitunnin jälkeen. Niin kuin aina ennenkin on aloitettu. Menikö tämä nyt tällä puheella jakeluun, nuori nainen, vai pitääkö minun puhua asiasta sinun esimiehesi kanssa?!

Voi herran pieksut. Kaisan oli pakko saada kahvia sen jälkeen, kun pienoinen Heikki-poju oli heittänyt peltisen penaalinsa päin Kaisan pläsiä.

Ehdottomasti krapulaisimman puhelun Kaisa saa pyhäinpäivän aamuna vähän ennen kahdeksaa.

-Niina Purola täällä. Annaksä anteeks, kun mä haukuin sua eilen? Olitsä viel nukkumassa?

Kaisa nukkuisi hyvin mieluusti nyt, koska hän rupatteli alkuyön synkeät tunnit humalaisen Niina Purolan kanssa puhelimessa.

-Ku mulla alko eilen kuukautiset. Ja mulla on luultavasti endometrioosi. Ja alkoholiongelma.

Niina Purolan nainen-naiselle-tilitystä jatkuu puolitoista tuntia. Viekää Kaisa vihdoinkin joko hollantilaisen tai sveitsiläisen armomurhaajalääkärin klinikalle. Edes pyhäinpäivän kunniaksi.