Kaikenkarvaiset rehtorimme

-Mikä on sun pahin reksikokemukses, Kaisa kysyy mummo Saavalaiselta.

Ulkona sataa ja kolmikko on joutunut paketoitumaan Kaisan pehmustettuun pyöreään huoneeseen. Kaisa on saanut sosialisoitua terapiahuoneesta itselleen ylimääräisen patjan, jolla hän makaa. Mummeli makaa Kaisan sängyllä sairaalaviltti päällään. Gregor istuu diskreetisti jakkaralla tutkimassa Kaisan kirjahyllyn sisältöä. (Mikä omituinen kirjakokoelma! Lutherin Sidottu ratkaisuvalta, jonka vieressä Lääkäriromaani: ”Neurokirurgi Ben Blackwoodin lemmenseikkailu apulaislääkäri Georgie Willoughbyn kanssa”.  Harlekiinin vieressä seisoo ”Reformaatio vai restituutio”, johon taas nojailee viattomasti Millerin Plexus. Gregor huokaa epäloogiselle kirjastolle ja tälle omituiselle seurueelle, joka kokoontuu Niuvanniemessä yleisen matalapaineen vallitessa.)

Mummo Saavalainen muistelee nautinnollisesti huokaillen nelikymppistä keskisuomalaisrehtoria, joka on kärynnyt 70-luvulla oppilaskunnan rahaston kavaltamisesta. Tämä Mannonen on ollut oikea sensaatio siihen aikaan. Nykypostin toimittajakin on käynyt koululla toteamassa kavallustilanteen, ja typerä kuvaamataidonopettaja on tarjoillut sille päivällä syvähaastattelua ja illalla -kurkkua.

Kaisa toteaa mamma Saavalaisen kavaltajarehtorin tylsän arkipäiväiseksi ilmiöksi. Kaisan surkean matkan varrelle on osunut kaksikin rötösherraa, ja kolmanteen kavaltajaan hän on kirjaimellisesti törmännyt Keravan poliisilaitoksen kuulusteluhuoneen ovella.

-Siis mä olin siellä itkemässä ylinopeussakkojani, ja mun jälkeen sinne tuli kuulusteltavaks se Keravan koulutoimen oma Volvo Markkanen. Noi on ihan, kato, peruskauraa. Onhan nyt aivan selvää, että se kouluissa pyöriskelevä 249 euron potti, melkeintoimiva videokamera ja Ibanez-kitara houkuttavat rehtoreiksi rahalle ja materialle persoa ihmistyyppiä. Eikä tääkään keravalainen kavaltajarehtori ollut moksiskaan; siinä poliisilaitoksen odotushuoneessa se muina miehinä hoiteli kännykällään juniorijääkiekkoilijoiden sponsoriasioita. En tiedä, saiko tuokaan rahareksi potkuja. Tuskin sai, jos kuului paikalliseen Kokoomukseen, jääkiekkopuulaakiin ja Lions Clubiin.

Kaisa lupaa keittää Gregorille ja muorille kahvit, jos ne suostuvat kuuntelemaan, kun hän lukee ääneen töhertelyjään. Ja mikäpä siinä. Gregor tietää karmeampiakin kohtaloita kuin se, että joutuu juomaan Kaisan laihaa kahvia. (Vaimo on aloittanut mökillä sekä mehustamisen että Gregorin tupakkalakon.) Muorikin näkyy olevan aivan iskussaan, huomaa Gregor. Siitä taitaa olla aikaa, kun se on saanut viimeksi reflektoida toisten asioita pahanmakuisen kahvin äärellä.

-Olen luokitellut rehtorit viiteen ryhmään, Kaisa kertoo odottaen kehuja. Omasta mielestään hänen rehtorikategoriansa ovat tyylikkäästi luodut.

-Vässykkä. Seija Seinähullu. Stara kanalassa. Joogamestari. Hullu urheilija. Mistä te tahdotte alkaa mä alotan Vässykästä, Kaisa kysyy, vastaa ja polottaa ilman välimerkkejä.

-Vässykkä on ujo hämäläismies. Sille on tärkeää, että se pääsee rehtorinputkaansa näkemättä opettajakuntaa. Se väsäilee kaiket päivät boksissaan mitä ihmeellisimpiä lomakkeita ja diaesityksiä. Mikään homma ei koulussa toimi, ellei tupakoiva kanslisti tartu toimeen ja sotke asioita entistä pahempaan jamaan. Ja tottahan kanslisti tarttuu ja sotkee. Kaikilla kahdella aivosolullaan ja sillä kädellään, jolla ei pidä Norttia. Opettajat riitelevät keskenään, naiset savustelevat joutessaan näteimmät sijaiset ulos talosta. Miesopettajat ostavat, myyvät ja vaihtavat kaiket päivät autojaan, jääkiekkomailojaan ja tyttöystäviään huuto- ja deittinetissä. Oppilaat räjäyttelevät salissa ilotulitusraketteja ja pääsevät siten uskontotunneilla täyttämään Vässykän laatimia tapahtumakuvauslanketteja. Lukuvuoden loppuessa sijaiset ovat joko hirttäytyneet tai tulleet raskaaksi teknisen työn kiertävälle opettajalle. Kutosluokan opettaja on ilmoittautunut Big Brotheriin, ja neljännen luokan Masa-ope on vihdoinkin tullut ulos kaapista. Vässykkä astuu 4.6. ulos boksistaan, pitää kirjakielisen kevätjuhlapuheen, lainaa puheessaan Aristotelestä ja lähtee esittelemään opetustoimenjohtajalle PowerPoint-tilastojaan koulunsa tilankäyttötarpeista. Vässykän kaikkinainen haaleus yllättää kyynisimmänkin kansakoulunopettajan. Vässykälle on vaikea olla edes vihainen, ja siihen rakastuminenkin on äärimmäisen vaikeaa. Vaan ei mahdotonta, Kaisa punastelee.

Kaisa ei anna Saavalaisen perhekunnan keskeyttää juttujaan, vaikka mamma Saavalaisen vasemmasta silmästä huomaakin, ettei se äidinkielenopettajaemeritana ole tyytyväinen Kaisan kirjalliseen ilmaisuun. Kaisa kaataa emeritamammalle lisää kahvia, lorauttaa siihen Gregorin salakuljettamaa likööriä ja jatkaa.

-Seija Seinähullua voi äkkinäisempi ihminen luulla pahimmaksi rehtorityypiksi, vaikkei se sitä ole. Seija toki sekoilee omalla pikkukoulullaan poikkeuksellisella intensiteetillä ja intohimolla, mutta mikään pitkänmatkanjuoksija se ei ole. Riehumista kestää nimittäin vain puoli vuotta, korkeintaan kahdeksisen kuukautta. Sitten Seija lähtee ansaitulle lepolomalle.

-Seinähullun sekoilu alkaa siitä, ettei se myönnä kenellekään senttiäkään määrärahoista. Käsityöopettaja luo oppilaille tuskissaan silmukoita langalla, jota ei ole. Opetussuunnitelman kuvataideosuus suoritetaan käyttämällä Prisman lyijykyniä (2 euroa/100 kpl) sekä Tanssin Tiedotuskeskuksen brosyyrien kääntöpuolia; niitä Seinähullu on tuonut kotoaan. Se nimittäin harrastaa paritansseja läskin ja dominoivan lastentarhanjohtajamiehensä kanssa. Matematiikan kirjoja ei ole tilattu, ja kun tämä huomataan, Seinähullu alkaa kehrätä kokoon ensimmäisiä salaliittoteorioita viime vuoden sijaisopettajasta, joka on varmastikin lähtiessään työntänyt käsilaukkuunsa koko koulun kaikki uudet matematiikankirjat. Ja luultavasti myös syntetisaattorin. Ja avainnipun, jolla pääsee varastelemaan hiirenpaskoja alakoulun varastotiloista.

-Myöhemmin Seija Seinähullu alkaa antaa opetushenkilöstölle seksiohjeistusta. Ekaluokanopettajan se pakottaa tekemään osan paperihommistaan, ja kun ekaluokanopettaja haikailee kotiinsa sairaalloisen mustasukkaisen miehensä luo, Seija Seinähullu toteaa: ”Teet tämän raportin nyt ja lepyttelet illalla miehesi ottamalla siltä kolme kertaa suihin. Niin minä aina teen, kun mieheni meinaa vetää minua turpaan.” Myöhemmin Seinähullu pistää avustajan kopioimaan naisopettajille Cosmopolitanin superseksivinkkejä. Ekaluokanopettajan pitää viikonlopun aikana kokeilla vinkkiä numero yksi, enempää ei voida siltä vaatia, koska sen työ uuden ekaluokan parissa on niin raskasta. Tokaluokanope vanhana konkarina kokeilkoon vinkkejä kaksi ja kolme. Se viimeinen naisopettaja kokeilee nelosta sekä viitosta. Itse Seija testaa lauantai-iltana loput viisitoista seksitekniikkaa. Kaikki ovat tyrmistyneitä, kun Seija niksauttelee veitikkamaisesti silmäänsä ja huiskuttaa alaisilleen hyvät viikonloput Cosmollaan.

-Kukaan ei toinnu sanomaan Seinähullulle mitään. Vastaan ei panna. Muuten pannaan kyllä, koska Seija käskee. Seksiohjeistukset käyvät vuoden mittaan yhä levottomammiksi. Lopulta Seinähullu alkaa ohjeistaa ekaluokanopettajaa kahden kesken. Silloin hermoheikko ekaluokanopettaja romahtaa. Nelosluokanopettajan Seinähullu istuttaa joka päivä sosiaalitilojen vessanpöntönkannelle. Siinä neljänsien opettaja saa kuunnella Seinähullun paranoian uusimpia vivahteita, kunhan Seinähullu on ensin kiskonut  Duracellit irti vanhempainyhdistyksen asentamista salakuuntelulaitteista. Myöhemmin Seija Seinähullu haastetaan oikeuteen virkavirheestä, jonka se on vahingossa tehdä kohellellut setviessään seksi-, raha- ja terrorismiasioita. Siinä oikeusjuttutohinassa Seinähullu romahtaa itsekin, häviää Kanarialle ja saa käskyn irtisanoutua rehtorintehtävistään.

Kaisa ryystää loput likööreistä ja sammaltaa tarinalleen jatko-osia:

-Seinähullu vaihdetaan lennossa paikalliseen Staraan. Stara on miesten mies, alle nelikymppinen laulajapoika, joka oli ensimmäisenä jonossa, kun itsetuntoa ja hiustyyliä jaettiin. Stara määrätään rehtoriksi koululle, jonka asiat Seija Seinähullu on valtakaudellaan sitonut tyylipuhtaalle merimiessolmulle. Seinähullun entiset alaiset rentoutuvat ja rakastuvat heti Staraan. Menneen ajan kärsimykset unohtuvat, kaikki häipyy, on vain nyt. Stara on hanakka oppimaan johtajuustaitoja ja se oppiikin niitä miehekkäällä tempolla. Koulun ainoa miesopettaja saa vihdoin Starasta äijäkaverin, jonka kanssa voi intoilla Tuulolan Markon jäähystä, Petteri Nokelaisen paitsiosta ja naisopettajien typeryydestä. Naisopettajat alkavat kaakattaa ja punastella, se pahinkin naisasianainen sukii kikkuroitaan, kun Stara kehityskeskustelee sen kanssa. Staran ansiosta naisten poissaolot romahtavat minimiin. Avustaja tulee töihin heti amputaationsa jälkeisenä päivänä, vaikka työterveyslääkäri on kirjoittanut sille kahden vuoden loman. Musiikinopettaja valvoo kuusi yötä ja tekee joululauluihin jatsisovitukset, joilla se koettaa tehdä vaikutusta Staraan, joka on paitsi rehtori ja uskomattoman ihana opettaja myös kuuluisa levylaulaja, hevikitarointididaktikko ja kaikkien urheilulajien piirimestari. Musiikinopettajan mielestä Stara on hyvin söpö silloinkin, kun se opettaa musiikinopettajalle yhdellä lauseella, mistä länsimaisen taidemusiikin historiassa loppujen lopuksi on kysymys. (Kyse on siitä, että vuosisatojen aikana säveltäjät alkavat liikutella enemmän bassoääniä, opettaa Staramme musiikinopettajaa. Keneltäkään muulta arvonsatunteva musiikinopettaja ei tietenkään tuollaista paskaa ottaisi vastaan. Mutta Stara on eri asia. Stara saa puhua, päsmäröidä ja asetella ruotuun vaikka J.S. Bachin ja Tsaikovskin, huokailee musiikinopettaja täynnä viehkoa kaipuuta.)

-Myöhemmin Staran kanala laajenee, kun koulupiirin sinkkuäidit keksivät juosta ratkomassa omia kasvatuksellisia ongelmatilanteitaan suosikkirehtorinsa johdolla. Naisopettajat ja se koulun ainoa miesmaikka työlääntyvät, kun eivät enää pääse esimiehensä puheille. Byroon edessä on kuuden kilometrin bändärijono, jossa ensimmäisinä seisovat pitäjän naimattomat äidit, joiden porukka onkin kasvanut huomattavasti sen jälkeen, kun Stara lampsi tähän kanalaamme sisälle. Viikoittaisia palavereja Staran kanssa hamuilevat myös kunnan kaikki koulupsykologit, erityisopettajat ja terveydenhoitajat.

-Ensimmäisenä tilanteeseen hermostuu keski-ikäinen feministi. Se alkaa syytellä Staraa sovinismista ja bändiliikuntaseikkailuista, jotka syövät ajan ja tilan femakon vaalimilta humanistisilta oppiaineilta. Kun Stara alkaa seurustella paikallisen perintöprinsessan kanssa, naisopettajat ymmärtävät jatkaa omaa elämäänsä ja rauhoittaa ympäristön niin, että äidit pääsevät rauhassa rehtorinkoppiin kikattelemaan ja halailemaan. Starasta on tullut arkipäivää. Joskus joku jopa kuuntelee oikeasti sen koulutuspoliittisia visioita.

Gregor ottaa Kaisalta likööripullon pois. Pullo on tyhjä ja Gregor pelkää, että Kaisa joutuu salaisen humalansa takia vaikeuksiin. Se yrittää suitsia Kaisaa, hiljennellä Kaisan voimistunutta puheääntä ja asetella vankia rauhoittavaan makuuasentoon. Kaisa ei moiseen suostu. Hän läpsii Gregoria pois ja sanoo lukevansa turinat loppuun, koska tämä on kesän viimeinen vierailu.

-Eikä ole pedagogisesti lainkaan tarkoituksenmukaista katkaista tätä opetustuokiota tähän. Sinä, Gee, istut siinä jakkaralla etkä konehdi. Katsot äidistäsi mallia ja rauhaannut, hyvä ihminen. Eläkä hötkyile.

Kaisan ääneen on tullut humalaista käskevyyttä. Gregorin on pakko antaa sen jatkaa loputonta rehtoritarinaansa.

-Pahimmat rehtorit ovat Joogamestari ja Hullu urheilija. Joogamestari on oikeasti hyvin kiukkuinen akka. Sillä ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin koettaa peittää krooninen pahantuulisuutensa lepertelyyn ja joogin asanoihin. Joogamestari on rehtorina helvetin vaativa. Sen mielestä kaikkien opettajien tulisi noudattaa Freinet’n oppeja. Niiden tulisi viikonloppuina nikkaroida luokkahuoneista elämyspesiä, joiden lattioilla on luonnonmukaisesta juuttilumpusta kudottuja räsymattoja ja katoissa motivoivia Harry Potter -taikakaluja, jotka laskeutuvat alas heti, kun oppijoiden luontainen motivaatiotaso uhkaa laskea. Joogamestari hiiviskelee päivät pitkät koulunsa käytävillä väijymässä, ettei yksikään hänen alaisistaan sorru pois vaihtoehtopedagogis-sosiokonstruktivistilinjoilta. Jos joku opettajaa sekoaa konsepteissaan ja jää kiinni opettajanoppaan käyttämisestä, Joogamestari pakottaa sen heti täydennyskoulutukseen Helsingin Normaalikouluun. Siihen luokkaan, jonka opettaja on 50 vuoden ajan kulkenut Montessorin ja Steinerin jalanjäljissä. Kysytte, miten niin 50 vuoden ajan. Joogamestarimme vastaa teille: työtään ja lapsia aidosti rakastavalle pedagogille voidaan ehdottaa eläkettä, mutta kukaan ei voi viimekädessä estää häntä tekemästä tätä jaloa työtä kuoloon saakka.

-Joogamestarin pirullisuus on siinä, että sen puheääni on hyvin lempeä. Ehkä hiukan kimittäväkin. Se hymyää teidän silmänne ja suunne täyteen Rosseauta ja Summerhillejä. Mutta jos te erehdytte sanomaan, etteivät teidän rahkeenne riitä toteuttelemaan Joogamestarin visioita näin köyhässä kunnallisessa koulussa, Joogamestari repii teryleeninsä ja alkaa karjua teidät perkeleiksi ja sotarikollisiksi. Huutonsa jälkeen se kokoaa itsensä, alkaa jälleen sekoitella homeopaattisia pulvereitaan ja vesiään. Kädet kenties hiukan täristen mutta kuitenkin tyynenä ja ystävällisenä. Te sensijaan. Te olette menettäneet mielenterveytenne lopullisesti. Miilustatte suoraan Kellokoskelle ja varaatte sieltä itsellenne elinkautisen. Tai sitten teette jotain muuta jännittävää.

Kaisa naurahtelee itsekseen omille viisauksilleen. Nousuhumalaisen Kaisan mielestä on erittäin vitsikästä olla vankina Niuvanniemessä. Hän hokee hei kuule, hei kuule. Ja Saavalaisten on pakko alistua hei kuulemaan.

-Sokerina pohjalla esittelen teille Hullun urheilijan. Teen esittelykierrokseni nopeasti, ettette vaivu itsetuhoisiin ajatuksiin, niin kuin väistämättä käy, jos alkaa ajatella Hullua urheilijaa liialti.

-Hullu urheilija on melkein Suomen Mestari. Hiihossa. Se on kotoisin Pohjois-Karjalasta ja se puhuu ehdottomasti hiihosta, jota urheilulajia pullamössössä uitetut kerettiläishesalaiset nimittävät hiihdoksi. Hullun urheilijan douppaukset menivät nuorten MM-kisoissa perseelleen, ja sen urakin lähti laskuun 80-luvun lopulla. Siksi se ajautui opettajankoulutukseen (Kajaaniin), sitten suksitehtaan toimitusjohtajuuteen ja lopulta mänttäläisen sivukoulun rehtoriuteen, johon on yhdistetty myös sivistystoimenjohtajan tehtävät. Hullun urheilijan mielestä kaikki yhteiskunnan ongelmat ratkeavat liikunnanopetusta lisäämällä. Osaan ongelmista tarvitaan tietenkin myös reserviupseerikoulua. Ja rauhanturvajoukoissa palvelemista.

-Hullun urheilijan koulussa kaikki hiihtävät. Varsinkin talvella. Silloin hiihdetään joka päivä. Toukokuun loppupuolella hiihdetään vain kolmesti viikossa. Lisäksi Hullun urheilijan koulussa pidetään urheilukilpailuja joka viikko. Jos joku pullaposkioppilas tai -opettaja ei osallistu urheilukisoihin, se on homon alku, jota pitää karaista. Karaiseminen tapahtuu häpäisemisrituaaleilla. Sekä liikuntatunneilla että opettajainkokouksissa. Viimeksi mainittuja tosin ei useinkaan pidetä, koska asiat ratkeavat lenkkipoluilla eivätkä sisätiloissa jaappaamalla.

-Hullu urheilija on lukenut elämänsä aikana kaksi kirjaa. Toisen se luki opettajankoulutuksensa aikana, mikä lie akkojen tenttikirja. Onneksi Kajaanissa opettajankouluttajat arvostivat siihen aikaan vielä miehisyyttä, johon eivät lukuharrastukset todellakaan kuulu. Toinen Hullun urheilijan lukema kirja oli erittäin mielenkiintoinen kahdenkymmenen sivun mittainen oikeistolaistutkielma jatkosodasta. Muuten kirjat ovat Hullun urheilijan mielestä joutavanpäiväisiä vekkaita. Kenties niitä voi käyttää tukemaan suksienvoitelupöytää, jos pöydän jalat ovat eriparia. Lukutaitoa Hullu urheilija yllättäen kuitenkin arvostaa. Täytyyhän lasten ja aikuisten osata seurata urheilu-uutisia ja reportaaseja veteraanipäivän juhlallisuuksista.

-Hullun urheilijan isännöimää pikkukoulua ei lakkauteta, koska muuten Hullu urheilija hermostuisi ja sen opettajaksi opiskeleva poikakin muuttaisi pois Mäntästä, ja kukas me sitten muka saadaan rehtoriksi Mäntän toiselle pikkukoululle, jos Hullun urheilijan Mikko-poikaa ei ole saatavilla? Lisäksi Hullu urheilija on pidettävä tyytyväisenä, koska sen varassa lepäävät seuraavat organisaatiot: oy Nuorisourheilu Mänttälandia-city ab, Mäntän Rotaryt, Sotiemme Veteraanit Mäntän Hiippakunta ry, tmi Mäntän Motocrossyhdistys sekä Yhdys Sanat Ovat Femakko Lehmä Stallareiden Höpötystä ry.

-Ikävät ihmiset muistelevat Hullun urheilijan harrastamaa väkivaltaista kurinpitoa. Jotkut akat myös ruikuttavat, miten Hullun urheilijan entinen alainen – se kaksiopettajaisen kyläkoulun naisopettaja – murtui ja räiskäisi itsensä hengiltä vuonna 1994. Mutta se, joka vanhoja muistelee, sitä suksisauvalla silmään eikä talvisotaakaan olisi voitettu marisemalla. Alaiset vaihtuvat mutta karavaani kulkee, sanoo Hullu urheilija ennen kuin ilmoittaa oppilailleen keskusradiosta, että huomenna juhlasalissa järjestetään koulujen välinen salibandyturnaus ja englannintunnit on täten peruttu. Neljännenkymmenennen kerran tänä syksynä. Aamen.

Kaisa lopettaa vihdoin jaarittelunsa. Gregor Saavalaisen äiti on nukahtanut Kaisan hetekalle. Gregor tuijottaa tylsään nirvanaansa vaipuneena ikkunaan, jota sadepisarat piiskaavat. Käytävältä kuuluu hoitajan Scholl-kenkätepsutus.

-Taitaa tulla synkkä ja myrskyinen yö. Vaan paskat minä siitä, Kaisa lörpöttelee erittäin iloisena ja erittäin humalaisena.

Avohaava sydämessä

Kaisa hyreksii tutkintavankeudessa rikoksensa yksityiskohtia. Rehtorin ja apulaisrehtorin kaappaus sujuivat hyvin arkipäiväisesti. Uskovaisen Susanna-opettajan kidnappaaminen jopa kaduttaa Kaisaa jälkikäteen hieman. Kaisa punastuu häpeästä muistaessaan, kuinka paniikkiin Susanna vankeutensa aikana oli mennyt. Se oli jopa lyönyt Kaisaa oikealle poskelle. Kun Kaisa oli kääntänyt päätään, hän oli vastaanottanut Susannalta kunnon tujauksen myös vasempaan poskeensa.

Eniten sisäistä lämpöä Kaisassa saa aikaan Kati Paunon ja Aaro Paunon kaappaustragediaan paneutuminen.

Aaro Pauno on rasittava viidesluokkalainen pullaposki, jonka t-paidassa on suuri keskisormen kuva. Aaron äiti Kati antaa pojalleen kouluun välipalaksi Arnoldsin donitseja, koska kouluruoka on perseestä. Aaron käsitykset universumista ja sen liikehdinnästä ovat sangen egosentrisiä. Kati Pauno on sitä mieltä, että Aaro saa ilmaista itseään suusanallisesti musiikkitunneilla, mikäli opettajan järjestämät opetustuokiot ovat tylsiä. Kaisa-opettajan tuokiot ovat kategorisesti tylsiä. Torstaina 16.11. Kaisa hermostuu selluloituneen donitsiposken privaattishowhun, joka käynnistyy heti musiikkitunnin alussa. Kaisa läväyttää arviointivihkonsa auki ja antaa donitsi-Aarolle käytösmerkinnän.

Käytösmerkintä on ensimmäinen laatuaan. Aaron äiti ei hyväksy käytösmerkintöjä, mikä on johtanut siihen, ettei Aaro niitä myöskään ole tähänastisessa opinnoinnissaan itselleen kuitannut. Kun Kati Pauno hakee 16.11. poikansa Aaro Paunon Hummer-autollaan koulusta kotiin, Aaro valittaa itkien käytösmerkinnästä. Kati Paunon sydän särkyy, kun hento ja kalpea Aaro-poika huutaa sisäisen tuskansa ulos. Kati Pauno on opiskellut aromaterapiaa. Terapeuttikoulutuksensa ansiosta Kati Pauno ymmärtää, että poika-Pauno on nyt joutunut väkivaltaisen opettajan kasvottoman vihan uhriksi. Täysin syyttä. Kati Pauno päättää, ettei Aaro-pojan tarvitse mennä kouluun ennen kuin Kaisa Jokinen on nöyrtynyt pyytämään anteeksi. Kati Pauno soittaa Kaisalle neljä kertaa päivässä kolmen päivän ajan. Aiheena on 11-vuotiaan Aaro Paunon sydämen avohaava, joka sykkii tulehdusta ympärilleen ellei Kaisa käsitä anoa anteeksiantoa. Kati Paunon soittaessa kahdennentoista kerran opettajainhuoneeseen Kaisa pyytää donitsiperheen koululle.

-Samalla Aaro voi hakea läksykirjansa. Aaro on jäänyt jälkeen opinnoista, koska hän on ollut kolme päivää pois koulusta, Kaisa mainitsee.

-Käsittääkseni nyt on tärkeämpää antaa Aaron käydä läpi henkistä tuskaansa kuin nipottaa koulutehtävistä, vastaa Kati Pauno ja lupaa tulla poikineen koululle illalla Aaron tennistunnin ja reikihoidon jälkeen.

Kaisa lainaa naapuriltaan Datsun 100A-merkkisen auton ja vesurin. Kun Aaro-poju ja äiti saapuvat Kaisan tykö, Kaisa toivottaa heidät tervetulleeksi vesuria heilutellen. Kaisa pakottaa pariskunnan Datsuniin. Kati Pauno joutuu kuskin paikalle ja Aaro takapenkille. Aaro herkeää kerrankin puhumattomaksi.

-Penikkasi äänettömyys johtuu seuraavasta tosiasiasta, selventää Kaisa Kati Paunolle, -Aaro-pikkuisen aivot ovat kasvaneet kiinni Aaro-pikkuisen merkkilippalakkiin, jota Aaro-pikkuinen ei suostu ottamaan koskaan pois päästään, aloittaa Kaisa herkistellen ja kyllästyy omaan lätöstelyynsä heti kättelyssä.

-Kun minä nyt nykäisin lippiksen pois tuon sinun rasittavan pentusi päästä tätä terävähköksi hiottua vesuriani hyväksikäyttäen, aivot jäivät lippalakin sisälle. Voit myöhemmin hakea lippalakin ja jälkikasvusi aivot koulun lattialta. Ensin me menemme kuitenkin minun kotiini opettelemaan kuuden kertotaulua.

Aarolle Kaisa opettaa Datsun-matkan aikana kaksi elämän tosiasiaa. Ensimmäinen tosiasia on Wunderbaum, toinen tosiasia karvanopat.

-Näistä sinä Aaro-piskuinen et ole mitään tiennyt, koska äitisi -tämä suuri terapeutti- on kuskannut sinua kaikki nämä vuodet joko Audilla tai Hummerilla, mikä onkin ymmärrettävää, kun ottaa huomioon koulumatkasi, joka on miltei kolmensadan metrin pituinen suuntaansa. Äitisi uudessa Audissa ja Hummerissa ei roiku karvanoppia tai Wunderbaumeja. Karvanopat eivät sovi äitisi porvarillis-hienostuneeseen elämäntyyliin. Wunderbaumin käytön estänee äitisi aromaterapeuttiasiantuntijuus.

Kati Pauno osaa ajaa Datsun 100A:lla merkillisen hyvin, vaikka hän on tottunut automaattivaihteisiin. Vesurin läsnäolo on suuri ajo-opetuksellinen motivaatiotekijä.

Kotona Kaisa ohjaa uusimmat vieraansa lastenhuoneeseen, jonka ikkunoiden eteen hän on naulannut lautoja. Kati ja Aaro Pauno saavat evääksi henkiselle matkalleen retkikeittimen, pussillisen kuivattuja herneitä ja vettä sekä kuuden kertotaulun. Kertotaulu on laminoitu. Kaisa on varastanut opettajainhuoneesta laminointikoneen ja kahdensadan euron edestä laminointitaskuja. Kaisa rakastaa laminointia ja aikoo kerrankin harjoittaa lempipuuhaansa vapaasti. Laminointiharrastustaan Kaisa toteuttelee polveen ammutun apulaisrehtori Mikon silmien alla. Tällä kertaa apulaisrehtori ei natkuta mitään resurssipulasta.

Aaro Pauno oppii kuuden kertotaulun vankeutensa ensimmäisenä päivänä. Kaisa antaa Aarolle palkinnoksi Star Wars -tarran. Kaisa kehuu Kati Paunoa ja ihmettelee, kuinka nopeasti kuuden kertotaulu loppujen lopuksi kuitenkin meni jakeluun.

-Kun nyt kuitenkin otetaan huomioon se, että kuuden kertotaulun oppiminen on ollut Aarolle mahdoton urakka näiden kouluvuosien aikana. Ja sekin pitää muistaa, että Aaro on saanut koulupsykologin siunauksella vapautuksen kertotaulujen ulkoaopettelusta. Että tällainenkin koulutuspoliittinen ihme piti ennen vankilaan menemistä päästä huomioimaan, huokaa Kaisa vesuri sylissään.

Kaisa terottelee vesuria ja kertoo samalla herneitä napostelevalle Kati Paunolle, että kysymys on varmaankin siitä, että rakkaan äidin lämmin huolenpito on aiheuttanut kertotauluoppimisen. Terapeuttiäiti saattaa olla ehkä paras lahja, jonka poikalapsi voi elämässään saada.

Kun Karhuryhmän johtaja Gregor Saavalainen vapauttaa Kati Paunon, Kati Pauno kiljuu, että hän aikoo vaatia Kaisa Jokiselta vahingonkorvauksia.

-Vähintään kolmesataa tuhatta euroa, huutaa rouva Pauno.

-Eli mummonmarkoissa miljoona kahdeksansataa tuhatta, jatkaa poika Pauno.

Muodonmuutos

Kun Karhuryhmän johtaja Gregor Saavalainen eräänä aamuna herää levottomista unista, huomaa hän vaimonsa muuttuneen vuoteessa suunnattomaksi syöpäläiseksi. Miettiessään asiaa huolellisemmin hän ymmärtää, että kyse ei ole vaimosta – se on lusikoimassa melittaan Saludoa kuten muinakin aamuina. Naapurissa asuva SPR-lääkäri on tuonut keikkamatkaltaan kerrostaloon luteita, joista yksi on eksynyt Saavalaisten parisänkyyn. Eikä lude tarkemmin katsottuna edes ole suunnaton. Suunnaton on ainoastaan Saavalaisen tarve päästä joululomalle. Työelämästä on muodostunut kafkamainen painajainen. Saavalainen tietää kafkamaisuudet. Hän on äidinkielenopettajan poika ja hänellä on tapana vielä aikuisenakin liuottaa oma elämänsä Kafkan kirjoihin ja Absinttiin.

Tätä pidemmälle Gregor Saavalainen ei pohdinnassaan pääse, koska hänet kyörätään suoraan sängystä selvittämään panttivankitilannetta. Kaisa Jokinen, raskaana oleva opettaja on ottanut panttivangikseen viisi ihmistä. Karhuryhmä hälytetään paikalle varmuuden vuoksi, etteivät iltapäivälehdet riemastu poliisin saamattomuudesta. Selvää kuitenkin on, että oikeasti tämä naurettava tilanne on ratkaistavissa Kilon poliisin voimin.

Karhuryhmä tunkeutuu Kaisa Jokisen asuntoon. Kaisa toivottaa ryhmän tervetulleeksi. Kaisalla on toisessa kädessä kaupasta ostettu joulutorttu ja toisessa tupakka. ”Mä olen aivan vitun huono leipuri”, Kaisa pyytelee anteeksi kaupan joulutorttua. Tupakka irvistää härskisti raskaana olevan opettajan sormien välistä.

-Tervetuloa Kaisan Guantanamoon, Kaisa luikauttaa Karhuryhmälle vielä ennen kuin hänet viedään pois.

Kaisan Guantanamon luonnetta on vaikea selittää tiedotusvälineille. Neljään huoneeseen on suljettu viisi henkilöä. Jokaiselle viidelle vangille Kaisa on kehittänyt yksilöllisen kidutusmenetelmän. Kaisa on käyttänyt nerokkaasti mielikuvitusta. Valitettavasti tämä kaikki olisi kannattanut toteuttaa vain paperilla, kertoo Gregor Saavalainen illalla äidilleen puhelimessa.

-Paperilla nimittäin suunnitelma näyttää nerolta, käytännössä kysymys on hulluudesta. Hulluuden ja nerouden ero on veteenpiirretty viiva. Tässä tapauksessa on kuitenkin erinomaisen selvää, että tämä viiva on kirkkaasti ylitetty, selvittää Gregor piparkakku suussaan äidille.

Gregor Saavalaisen vanha äiti tahtoo kuulla lisää vankileiristä. Gregor kertoo. (Gregoria ja äitiä yhdistää musta huumori. Molempia syytetään usein liiallisesta kyynisyydestä ja sarkasmista, joka ei avaudu muille.)

Ensimmäisestä huoneesta löytyy Pilpatsuon koulun rehtori Birgitta R. Se on kytketty patteriin. Seinään Kaisa on spreijannut tekstin: ”Rakas Birgitta. Olen polttanut kaikki kasvatustiedekirjasi.” Birgitta-rehtoria kidutetaan vanhalla kasetilla, jossa soivat Hannu Taanilan Sävelradiot. Rehtoria on ruokittu neljän tunnin välein. Ennen ruokailua Kaisa on soittanut kelloa. Rehtori on ehdollistunut. Kun Karhuryhmän nuorin jäsen kilkauttaa epähuomiossa kelloa, rehtorin suusta alkaa valua kuola. Rehtori on menettänyt mielenrauhansa. Vielä ambulanssista se huutaa, ettei se hyväksy behavioristista oppimisnäkemystä. ”Kai minua sairaalassa hoidetaan sosiokonstruktivismityyliin?” on viimeinen lause, joka ambulanssista kuuluu ennen kuin se lähtee liikkeelle.

Viereisestä huoneesta löytyy huonokuntoinen sixpackinsä menettänyt apulaisrehtori Mikko M. Apulaisrehtorin tila näyttää huonolta. Sille on tullut vatsaa. Myöhemmin selviää, että Kaisa on pakottanut sen luopumaan vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta. Mikko on elänyt spagetilla ja perunalla neljä kokonaista päivää. Kaisa on tusauttanut haulikolla apulaisrehtoria polveen niin pahasti, ettei se pysty liikkumaan. Verenhukka on melkoinen muttei fataali. Pahinta on ollut se, että apulaisrehtorin huoneeseen on tuotu videotykki. Mikko M. on joutunut katsomaan neljän vuorokauden ajan Thomas Mannin Tohtori Faustusta, mikä on ollut hyvin hankalaa. Mikko M. on sentään jääkiekkoilija eikä mikään humanisti. Kysyttäessä Mikko M. muistaa, että taukoa Thomas Mannista on pidetty ruokailun yhteydessä. ”Se hullu ämmä haarukoi mun suuhun perunaa ja soitti hirveellä volalla jotain Scheissee cd:ltä.” Scheisse osoittautuu tarkemmassa tutkimuksessa Stravinskin Kevätuhriksi. Kevätuhri ja Mikko M. eivät olisi varmastikaan kohdanneet ilman Kaisaa.

-Ei helvetti, kerro lisää, riehaantuu Greogor Saavalaisen äiti puhelimen toisessa päässä.

Tarina jää pahasti kesken. Gregorin vaimo nyhtää Gregoria hihasta ja suhisee, että saunavuoro ei odota. Gregor jättäisi tämänviikkoisen saunavuoron väliin muttei jaksa hermostuttaa vaimoaan. Gregor lupaa soittaa äidilleen saunan jälkeen.

Gregorin vanha äiti on kasvanut viisi senttiä pituutta pelkästä intoilusta. Tällaiset tarinat viehättävät äitimuoria. Ikävää, ettei Gregor ehtinyt kertoa kahdesta muusta vankityrmästä. Tosin saunakin tekee tällaisen päivän jälkeen hyvää. ”Ja konjakki”, Gregor ajattelee. Tänään on pakko narauttaa piilopullon korkki auki, kunhan vaimo on nukahtanut ja Nyt-liite tippunut nukahtamisen merkiksi lattialle.

Hampurilaismalli

Kaisa on suunnattoman ylpeä siitä, että hänen lopullinen luhistumisensa on hillitty ja hiljainen. Tokihan kaikki alkaa hänen raadollisesta ajattelemattomuudestaan. Kaisan akvaariokoulussa ei nimittäin harrasteta rangaistuksia tai negatiivista palautetta missään muodossa. Pahuutta, typeryyttä ja ilkeyttä vastaan taistellaan väkevillä rakkauden aseilla kuten muksuopilla ja hyvän mielen seteleillä.

Kaisa kuitenkin lankeaa pois rakkauden kaidalta tieltä ja rankaisee adhd-Jereä jättämällä tämän vanhanaikaisesti jälki-istuntoon. Adhd-Jeren adhd-isä raivostuu Kaisalle, koska Kaisa on tuhonnut Jeren itsetunnon, henkilökohtaisen oppimissuunnitelman ja luottamuksen aikuisiin. Kaisa joutuu rouva rehtorin puhutteluun. Rouva rehtori toteaa kylmästi, että on hyvin tärkeää esittää negatiivisetkin asiat positiivisesti.

-Opettaja ei milloinkaan eikä missään tilanteessa saa loukata lapsen huoltajia, sanoo rouva rehtori pakatessaan Burberry-joogakassiaan.

-Koska sinä olet uusin täällä meidän koulussamme, olisi varmasti syytä kerrata kanssasi hampurilaismalli. Ehkä minun on otettava tämä malli esille jo tämän iltapäivän opettajainkokouksessa, koska olet tulehduttanut tilanteen näin rajusti.

Rouva rehtorilla on kiire joogatunnille. Kaisa tietää, että joogan avulla se kykenee rauhoittumaan työpaineiden keskellä.

Ennen opettajainkokousta Kaisa hiipii apulaisrehtori Mikon luo. Mikko soittaa rokkibändissä silloin, kun ei pelaa jääkiekkoa tai sählyä. Mikko on pitkä ja komea. Mikko matkustaa rehtorihissillä kohti koulutoimenjohtajuutta. Kaikki naiset Kaisa mukaanluettuna rakastavat Mikkoa, koska sillä on lihaksia ja testosteroneja enemmän kuin aviomiehillä. Mikko ei jaksaisi kuunnella Kaisan huolia, koska sillä on jutut kesken kauniin OKL:een pyrkiytyvän koulunkäyntiavustajan kanssa. Kaisa olisi mieluummin parikymppinen kaunis koulunkäyntiavustaja kuin Jere-huolien ja raskauden raskauttama paska. Mikko huokaisee huomatessaan, että  urheilullisen parikymppisen tutorointi on vaihdettava 35-vuotiaan pattipolven sielunhoitamiseen. Tästä olisi kehkeytynyt enemmänkin, jollei tuo keski-ikäinen kekkaruusi olisi tullut paikalle avautuilemaan, huokaa Mikko mielessään. Kaisan väninään se vastaa ”ryhdistäytyisit sinäkin, saatana, joskus, vihdoin”.

Joogatunnin jälkeen rouva rehtori tulee rauhallisena opettajainkokouksen puheenjohtajaksi. Asialistan alkupäässä lukee ”hampurilaismalli”, ja Kaisa plaseerataan rehtorin viereen.

-Hampurilaismalli, aloittaa rouva rehtori ja näpäyttää dokumenttikameran päälle.

-Se on palautteen antamista koskeva malli. Kukaan meistä ei herää kukoistamaan negatiivisessa ilmapiirissä. Emme voi odottaa oppijan puhkeavan täyteen kukoistukseensa nolaavassa, arvostelevassa tai moittivassa oppimisympäristössä. Lapsi puhkeaa kukoistukseen positiivisessa energialatauksessa. Eikö totta? rehtori kysyy.

Kaisan täytyy vastata ”nii-in”, koska tämä hampurilainen on leivottu ja käristetty häntä varten. Kaisaa hävettää. Hän huomaa syvällä sisimmässään kuitenkin ilahtuvansa rehtorin uudesta sanainnovaatiosta. Kukoistus on mukava piristysruiske ja ilmeinen löytö viime viikonlopun rehtoripäiviltä. Kaisa on ollut jo vähän työlääntynyt lähtökohtaisesti-sanaan, jonka rouva rehtori poimi Esa Saarisen kuntapäättäjäluennolta.

-Siispä, jatkaa rouva rehtori ja laskee kätensä Mikon olkapäälle. -Kun opettajan on ohjattava lasta esimerkiksi käyttäytymiseen liittyvissä asioissa, hän ei voi tarttua ensimmäiseksi negatiivisiin asioihin, joita minä muutenkin nimittäisin tästedes mieluummin kehittämiskohteiksi kuin negatiivisiksi asioiksi. Opettaja ei voi antaa oppijalle pelkkää pihviä. Pihvi tulee tarjota sämpylän välissä. Ymmärrätkö? (jäänsininen katse Kaisaan) Pihvi on kritiikki sämpylän ollessa kaikki se rohkaisu, jonka välissä sinä voit esittää kritiikin.

Rouva rehtori toistaa sanoman vielä kalvoshown avulla. Apulaisrehtori Mikko lisää, ettei sillä ole ollut mitään ongelmia Jeren kanssa. Jeren isä on Mikon pelikaveri, hyvä äijä lähtökohtaisesti. Kaikki muutkin opettajat nyökkäilevät, koska ne ovat itse olleet kehittämässä hampurilaismallia koulun profiloitumisseminaarissa viime talvena Silja Serenadella. Tämä on Kaisaa varten räätälöity oppituokio. Kaikki opettajainkokouksessa tietävät sen.

Jollakin tavoin Kaisa alkaa suunnattomasti juuri tällä hetkellä vihata rouva rehtoria. Merkillistä, sillä yleensä vihantunteet hiipivät Kaisan sieluun pikkuhiljaa; niiden sydämeenlaskeutumisajankohtaa on jälkikäteen vaikea määrittää. Tämä viha on erilaista, koska Kaisa voi sanoa minuutilleen, millä hetkellä hän alkaa vihata esinaistaan. Vihaaminen alkaa kello 16.23.

Rouva rehtorin ääni leijuu jonnekin kauas, ja Kaisa tuijottaa valkokankaalle heijastuvaa hampurilaista. Kaisa katsoo hampurilaista hyvin tarkkaan tietäen, että jos hänessä olisi murhaaja-ainesta, se aines nousisi juuri tällä sekunnilla esille. Koska Kaisa ei saa eikä saata murhata esinaisiaan, hänen on keksittävä jotain muuta. Jotain ihan muuta.

Kokouksen jälkeen Kaisa lyllertää suurine vatsoineen luokkaan. Hän järjestelee pöytänsä ja jättää huomiset tuntisuunnitelmansa puhtaan pöydän päälle. Sitten hänen onkin jo mentävä. Kaisa kävelee hitaasti turkkilaiseen ravintolaan, jossa hän syö kaksi turkkilaista hampurilaista. Hampurilaisten sisällä on kaksi hervottoman isoa pihviä. Kaisa katselee karvaisten kurdiäijien kanssa Öcalanin oikeudenkäyntidokumenttia kurdien omalta taivaskanavalta. Sitten Kaisa menee päivystävän lääkärin luo ja valittaa, että hänellä on erittäin voimakkaita, kivuliaita ja ennenaikaisia supistuksia. Nuori pelästynyt lääkäri kirjoittaa Kaisalle sairauslomaa äitiysloman alkuun saakka. Oikeasti Kaisalla ei supistele mikään muu kuin pää.

Mutta

se

supisteleekin

sitten

jo

ihan liikaa.

Erilaisia koulutussituaatioita

Mikään ei pelasta Kaisaa täydennyskoulutukselta. Sitä on olemassa kolmea eri lajia.

Kevyin koulutus kestää vain yhden iltapäivän. Kaisa istuu rehtorin vieressä auditoriossa. Lavalle kopsuttelee hillitty opetushallitusnainen. Sillä on polkkatukassaan vaaleat raidat niin kuin Kaisallakin. Se on itsekin ollut opettaja; se paistaa siitä kauas. Kaisa tietää, että nainen ei ole jaksanut peruskoulun jatkuvia kehittämisprojekteja ja taajaan vaihtuvia oppimiskäsityksiä. Siksi se onkin vaihtanut leiriä. Nykyisin se kouluttaa Kaisoja, jotta Kaisat kehittäisivät peruskoulua hänen puolestaan ja tiedostaisivat situaation merkityksen oppimisprosessissa.

Polkkatukka heittelee monivärikalvoja piirtoheittimelle. ”Jokainen ihminen on laulun arvoinen”, lukee ensimmäisessä kalvossa comic sans -kirjaisimilla. Nainen oikoo prässihousujensa lahkeita ja viuhtoo käsiään. Tonni vetoa, ettei se ole kuullut yhtään Veikko Lavin laulua, miettii Kaisa.

Seuraavissa kalvoissa on sitaatteja Pikku Prinssistä. Polkkatukka korostaa kontekstuaalisuuden funktiota. Se haikailee kokemuksellisen oppimisen ja elämyksellisyyden perään. Se kertoo Kaisalle, kuinka erilaista oppijaa ohjataan prosessoimaan ja reflektoimaan.

Viimeisessä kalvossa seisoo Jaska Jokunen. Kaisalla ei ole mitään Jaska Jokusta vastaan mutta hänellä on erittäin paljon tuota opetushallituksen pyöreäpäistä naista vastaan. Kun koulutuspäivä loppuu, Kaisa aloittaa taputtamisen ja aplodeeraa niin pitkään, että pyöreäpäinen kouluttaja varmasti ymmärtää situaation merkityksen.

Luovuuskurssi on astetta karseampi kuin situaatiokoulutus. Siksi ennen luovuuskurssia Kaisa hakee työterveyshuollosta Imovanea. Kaisa jaksaa olla läsnä, koska hän tietää saavansa vaipua onnelliseen tiedottomuuteen luovuuskoulutuksen jälkeen.

Luovuuskouluttajat ovat jyväskyläläisiä kuvataiteeseen erikoistuneita luokanopettajia, jotka ovat väsyneet työhönsä ja siksi perustaneet opettajienkoulutusfirman. Toinen kouluttaja on pitkä ja takakireä. Kaisa on varma, että sillä on kaarituettomat tissiliivit ja hillitysti mascaraa. Siitä näkee, että se halveksii kaikkia niitä, joilla on itsetunto ja pankkitili miinuksella.  Toinen kouluttaja on hampputukkainen nainen, joka on imettänyt ja kantanut aboriginaalihuivissaan jokaista lastaan niiden nelivuotissynttäreihin saakka.

Naiset käskevät Kaisan työkavereineen makaamaan lattialle. Stereoista soi Buena Vista Social Club, koska opettajat ovat niitä, jotka tahtoisivat mieluusti käydä vuosittain Pori Jazzissa näyttäytymässä. Musiikkituokion loputtua opettajille annetaan savipallerot, joista tulee muovailla jotain – mitä tahansa. Naiset siunailevat koko rahan edestä, kuinka ihanan lahjakkaita ja luovia nämä eteläsuomalaiset luokanopettajat ovat. Kaisa ihmettelee, miksi helvetissä Suomen lahjakkaimmat ihmiset istuvat täällä kuuntelemassa tätä karmeaa paskaa. Hän vääntää savipallukasta tuhkakupin ja vannoo aloittavansa tupakoinnin heti illalla.

Viiden tunnin muovailu- ja luovuuskurssituksen jälkeen kouluttajat halaavat kaikkia koulutusiltapäivään osallistuneita. Ne ottavat osallistujien savimötikät mukaansa. Kotona Jyväskylässä ne polttavat ja lasittavat tekeleet ja kiinnittävät ne piikkilangalla harmaaseen lankkuun. Sitten ne lähettävät taideteoksen rehtorille. Rehtori asettaa teoksen opettajainhuoneen sivupöydälle muistutukseksi elämän syvimmistä arvoista.

Kolmannen asteen täydennyskoulutus tapahtuu Heinolan kurssikeskuksessa. Sen Kaisa haluaa unohtaa kokonaan. Oikeastaan on aivan sama, mitä Heinolassa opinnoidaan. Tärkeintä on se, että siellä asutaan kimppakämpissä, joissa otetaan koulutuspäivien jälkeen siideriä. Siiderin ja Maikkarin äärellä meikataan, jotta voidaan lähteä tanssimaan.

Kaisan kämppäkaverilla on ankea avioliitto. Hän saa tanssilattialla ja vähän muuallakin lohtua viisikymppiseltä miesopettajalta. Mies on Tornion ainoa miespuolinen kasvatustieteen maisteri ja on siksi saanut kunnalta rahaa täydennyskouluttautumiseensa. Kaisa istuu Jaffan kanssa ravintolassa ja katsoo, kun kämppäkaveri vaihtaa kännisiä kielisuudelmia kähmivän torniolaisen kanssa. Aamulla kämppis on lohduttoman hiljainen. Mutta silti se antaa sähköpostiosoitteensa maisteri Torniolle.

Tämä miljöö ja tämä loputon koulutusviikko ajavat Kaisan teodikean ongelman äärelle: kuinka Jumala, joka on hyvä ja kaikkivaltias, saattaa antaa tämän kaiken tapahtua viattomalle Kaisalle?


Kaisa näpsyttelee gradun

Kaisan graduntekoon liittyy tahatonta komiikkaa. Ensiksikään graduohjaaja Antero Juvola ei saa häntä koskaan puhelimitse pyydystettyä eikä Kaisa voi soittaa Anterolle. Kaisallahan on sen samaisen ohjaajan lahjoittama kisu, joka syö puhelinjohdot.

Kaisan elämä on työlästä. Kissa syö hänen johtonsa, koira reagoi kissan läsnäoloon vatsallaan.

Koomista on sekin, että Kaisan gradun tarkastaja Sulo Seppänen (64 vuotta) ihastuu Kaisaan. Hän ihastuu ja alkaa vanhanaikaisesti ahdistella Kaisaa. Kaikki tietävät kuvion: hiiviskelyä naisopiskelijan perässä, ilmestymisiä iltamyöhällä pianokoppeihin, joissa naisopiskelija kolistelee läpi pianoläksyjään. Pientä isällistä lähentelyä, kutsuja työhuoneeseen, jossa voitaisiin käydä läpi punapappien teologisia ydinajatuksia. Pitkiä katseita, vihjailevia lauseita.

On väärin, että Kaisa yrittää kuumeisesti tehdä vaikutusta jokikiseen OKL:n miesopiskelijaan tuloksetta ja ainoa mies, joka hänet noteeraa, on 64-vuotias professori. Kaisan on pakko kertoa astmaattiselle graduohjaajalleen, että yhteistyö gradun päätarkastajan kanssa on mahdotonta, koska tarkastaja häiritsee Kaisaa seksuaalisesti. Kaisa vannottaa Juvolaa pitämään turpansa kiinni tästä asiasta. Kai Juvola pitääkin. Mutta kyllä hän virnuilee kovasti. Sensaatiomainen uutinen pelastaa ilmeisesti hänen ankean elämänsä pariksi minuutiksi.

Kaikesta huolimatta Kaisan gradu valmistuu. Sulo Seppänen tarkistaa sen ja antaa keskinkertaiset arvosanat. Kaisa tekee kaikki rästissä olevat tenttinsä ja käy juosta hilpauttamassa muutaman kerran liikunnan lehtorin mieliksi, jotta se pystyy antamaan Kaisalle sen armoykkösen siitä liikunnastaan.

Eräänä syksyisenä iltapäivänä Kaisalla on kädessään kasvatustieteiden maisterin paperit. Paperit kädessään hän seisoskelee tuulisen Surmajoen varrella katsellen harmaita kuohuja. Lyhtypylväässä lepattaa juliste, jossa on äreä hahmo. Hahmon alla lukee: ”Jeesus tulee. Oletko valmis?”

Kaisa on valmis opettaja ja hän alkaa pikkuhiljaa aavistaa, että opettajantyö tulee tappamaan hänet alle kymmenessä vuodessa. Kaisa toivoo, että Jeesus tulisi hyvin pian tuhoamaan maapallon tai ainakin peruskoulujärjestelmän. Kaisasta tuntuu, että hänen ammatillinen elämänsä on hyvin huteralla pohjalla. Ja niinhän se onkin.

Kasvatustieteen syventävä harjoittelu

Hillevi Hulpiolle vertoja vetää vain yksi henkilö. Erittäin raisu tapaus. Kaisan päättöharjoittelun ohjaaja Aija-Liina Kranaatti.

Kenenkään sukunimi ei tietenkään voi olla Kranaatti. Nämä ovat näitä urbaanilegendoja, kuten Heli Kopteri ja Kauko Säädinkin ovat. Tai ainakin tämän Aija-Liina Kranaatin on oltava pieni, lempeä ja hyväsydäminen kristitty, joka kokee elämäntehtäväkseen lohduttaa epäonnistuneita opettajakokelaita.

-Nomen ei piru vie voi olla omen, Kaisa ajattelee ennen päättöharjoitteluaan.

Vaan kun on. Nomen est omen. Ja kaikki muukin alkaa mennä taas kohti persettä.

Aija-Liina Kranaatilla on ollut liikaa opetusharjoittelijoita luokassaan. Hän aloittaisi kevätlukukauden mielellään ilman rasittavan typeriä opiskelijoita. Kaisa kuitenkin tulee Kranaatin luokkaan tammikuun toisena päivänä kello kahdeksan ja sanoo:

-Hyvää huomenta. Nimeni on Kaisa Miettinen. Tulin tänne tekemään päättöharjoitteluni luokkaosiota.

Iso, lihava ja vihainen Aija-Liina Kranaatti sähähtää tähän:

-Minähän en olisi kaivannut tänne enää yhtään harjoittelijaa. Mutta minkäs minä sille voin, että sinut piti tänne vielä ottaa, kun et osannut asioitasi paremmin hoitaa.

Kaisan päättöharjoittelu alkaa huonosti. Se jatkuu huonosti. Yllättäen se päättyy jotakuinkin kelvollisesti. Lopuksi hänen pitää nimittäin tehdä itsearviointiraportti. Kaisan pitää siis ihan itse arvioida, kuinka hänen pitämänsä oppitunnit ovat sujuneet. (Nehän ovat tietenkin menneet päin vittua, koska Kranaatti vihaa Kaisaa ja Kaisa pelkää Kranaattia. Eikä Kaisa uskalla ottaa Diapamia, ettei hän nukahtaisi lapsosten ja videokameran edessä. Tottahan Kranaatti nimittäin videoi jokaisen Kaisan pitämän oppitunnin. Videot katsottuaan Kaisa on täysin samaa mieltä Kranaatin kanssa. Pitäisi joutuisasti hakea apua tyylikonsultilta, puhe- ja ammatinvalintaterapeutilta sekä raskaan sarjan mielenterveysammattilaisilta.)

Mutta siitä itsearvioinnista, evaluaatiosta, painottaa Kranaatti. Siihen Kaisa tuhertaa kymmenen liuskaa, joissa hän vakuuttaa olevansa täysi nolla tässä pedagogitouhussa. Mutta koska Kaisalla on ollut harjoittelun aikana ammattitaitoinen ja inspiroiva ohjaaja, hän on kuitenkin kehittynyt oman erittäin vajavaisen kapasiteettinsa raameissa suunnattomasti.

Itsearvioinnin loppuun Kaisa valehtelee, että hän toivoo saavansa ensimmäisessä työpaikassaan Aija-Liina Kranaatin kaltaisen työparin, joka voisi johdattaa Kaisaa vielä syvemmälle näihin kasvatusopillisiin detaljeihin. Noin niin kuin ekspertti-noviisi-tyylisesti, kognitiivista oppipoikamenetelmää hyödyntäen. Kaisan kirjoittama teksti on aika paksua.

Aija-Liina Kranaatti panee lukulasit silmilleen ja lukee hiljaa itsearviointiraportin. Sitten hän nojautuu hyväntuulisena työtuolinsa selkänojaan ja ottaa lasit pois silmiltään. Hän katsoo Kaisaa ja sanoo antavansa kognitiiviselle oppipojalleen päättöharjoittelun arvosanaksi kakkosen. Kaisa lähtee pois Kranaatin luota ja vannoo, ettei enää koskaan palaa.

Aivan sattumalta Kaisa törmää Aija-Liina Kranaattiin vuosien päästä Surmajoen pääkadulla. Kranaatti tulee häntä vastaan polterabend-porukassa. Nämä 45-vuotiaat normaalikoulun lehtorit ovat juhlistamassa esinaisensa naimapuuhia. Kranaatti huomaa pusikkoon piiloutuneen Kaisan ja hymyilee hänelle kauniisti kaikilla hampaillaan. Hän on pukeutunut pepitaruudulliseen mekkoon, kuten koko muukin naislauma. Hän ojentaa Kaisalle pientä pärekoria ja käskee Kaisaa ottamaan korista vaaleanpunaisen lapun.

Vapisten Kaisa nostaa taitellun lapun ja avaa sen. Lappuun on pienillä kireillä kirjaimilla sommiteltu meksikolainen sananlasku. ”Avioliitossa vasta käy ilmi, onko nainen orkidea vai kaktus.”

Silloin vasta hidasälyinen Kaisa ymmärtää kaiken tarkoituksen. Avioliitossa sen näkee. Ei päättöharjoittelussa. Kukapa tietää: ehkä Aija-Liina Kranaatti hoitelee avioliitossaan ne orkidean kauniit tehtävät. Kaktuksen osan hän on näytellyt normaalikoulussa Kaisalle.

Parempihan se onkin niinpäin tehdä. Kai.

Mustelmia Surmajoen opettajankoulutuslaitoksesta – osa 4

Kohtaus numero kaksi. Lavalla Kaisa Miettinen ja Hillevi Hulpio.

Kaisan graduohjaaja Antero Juvola:

-Sinä, Kaisa, saisit muuten hyvää matskua graduntynkääsi tämän päivän Karjalaisesta. Tuleeko sinulle sanomalehti Karjalainen?

Kaisa:

-Ei tule meikäläiselle sanomalehtiä.

Hillevi Hulpio (jostain paikalle inkarnoituneena):

-Ihmettelen suuresti, millainen opettaja tulee ihmisestä, joka ei vaivaudu tilaamaan itselleen edes sanomalehteä.

Kaisa:

-Niin…en tiedä…kai minun pitäisi tilata Karjalainen. Olet oikeassa.

Mutta säkkituolissa Kaisa keksii paremman vastauksen.

-Rakkaani. Pääskyseni. Hillerini. Minulla on veli. Hän on tilannut death metal -levyjä kolmella tuhannella markalla. Minulla on myös koira. Iso koira. Sain hänet vastoin tahtoani. Hän syö mustinmurkinaa 800 grammaa päivässä ja Forssan maksalaatikkoa 400 grammaa yöllä. Rahani eivät täten riitä sanomalehti Karjalaisen tilaamiseen. Lisäksi, armas Hillerini. Sinun kollegasi, minun graduohjaajani, tämä vieressämme seisova astmaattinen lisensiaatti Antero Juvola, aseella minua uhaten lahjoitti minulle kissansa, jossa asuu saatana. Tämä kissa (omaa sukuaa Dooris, nykyisin uudelleen kastettuna Omituinen Höpöttäjä). Niin, tämä hullu katti, se vihaa mediaa. Se on syönyt minulta seitsemän puhelimen johtoa ja kaksi modeemin piuhaa. Omituinen Höpöttäjä on myös rikkonut kaukosäätimeni. Se siis todella vihaa mediaa. Jos minä nyt, SAAKELI, tilaisin sen sinun Karjalaisesi, niin se kissaksi naamioitunut perkele aivan takuuvarmasti repisi sen lehden tuhannen pillun päreiksi ennen, kuin minä ehtisin sen lehden kulttuurisivut lukea. Että, rakas Hilleri, näiden yksinkertaisten syiden vuoksi minä olen uutis- ja kulttuuripimennossa. Ja aion, PIRSKALES, pysyäkin siellä.

Kaisa kehrää kokoon vaikka minkälaisia vastahyökkäyksiä omassa turvallisessa säkkituolissaan. Mutta mitäpä ne enää auttavat? Semminkin, kun edes fiktiivisissä puolustuspuheenvuoroissaan hän ei uskalla kirota kunnolla. Vapaakirkkoon kuuluvat ystävät ovat vannottaneet Jeesuksen nimessä Kaisaa olemaan kiroamatta.

-Joka sielunvihollisen nimen lausuu, hän samalla kutsuu sielunvihollisen luokseen.

Se äijä tästä vielä puuttuukin, tuumaa Kaisa. Hillevi vie Kaisaa kuin kuoriämpäriä.

Mustelmia Surmajoen opettajankoulutuslaitoksesta – osa 3

Kaisan opettajaksi valmistuminen viivästyy hänen laiskuutensa ja onnettomien kotiolojensa takia. Lisäksi hänellä on paljon konflikteja linjanjohtaja Hillevi Hulpion kanssa.

Linjanjohtaja Hillevi Hulpio on miljoonan alan asiantuntija. Suurin hänen intohimoistaan on musiikki. Hän soittaa, laulaa klassista sekä johtaa kaikkia Surmajoen ja ympäristökuntien poika- ja mieskuoroja. Hillevi Hulpion pokeri ei petä koskaan. Hänen ulkoinen olemuksensa on aina hyväntuoksuinen ja sisäpuolelta hän on erittäin lahjakas.

Koska Kaisa soittaa viulua ja pianoa, hän pääsee Hillevi Hulpion sisäpiiriin jo opintojen alussa. Kaisa on Hulpion varaventtiili, koska onhan Hulpion purettava paineitaan johonkin. Senhän nyt tohelokin ymmärtää. Hillevi Hulpio puhuttelee Kaisaa usein kahden kesken:

-Kuule, mikä sinä luulet oikein olevasi? Luuletko kenties olevasi niin hyvä musiikissa, ettet tarvitse minulta mitään?

Kaisa on aina yhtä typertynyt, että minäkö. Minä, rakas ihanainen linjapäällikkö, en luule olevani yhtään mitään.

-Minä en ole mitään. Minusta ei tule mitään. Ole aivan huoleti, rakas Hillevi. Minä olen ja tule aina olemaankin täysi nolla, ihan totta, Hillevi! Kaisa haluaisi sanoa.

Kaisa ei ymmärrä, miksi Hillevi luulee, että Kaisa luulee olevansa jotain. Tai ehkä Kaisa todellakin luulee olevansa jotain. Kaisa on ehkä ylpistynyt. (Mistä? Gradun viivästymisestä? Tai kenties siitä kerrasta, jolloin hän soittaa yliopiston kevätkonsertissa. Kaisa menee lavalle viuluineen luullen olevansa Linda Lampenius. Kaisa soittaa yhtä hyvin kuin Muhammed Ali. Parkinsonin tautiin sairastumisen jälkeen.)

Kerran Hillevi Hulpio haukkuu Kaisan koko yliopiston mieskuoron edessä. Siellä ovat ne kaikki ihanat opettajaksi opiskelevat pojat, jotka Kaisa on huomannut mutta jotka eivät ole huomanneet Kaisaa. Kaisan tulisi olla kuoroharjoituksissa säestämässä kuorojoiuntaa kello 18. Hän on kuitenkin nukahtanut lihapullarasian ja Kauniiden ja Rohkeiden ääreen. Hillevi Hulpio tietää, että Kaisa on täysin vastuuton ihminen ja siksi hän manaa kovaäänisesti Kaisan syvimpään suohon mieskuoron edessä.

Siihen kuoron eteen Kaisa sitten puolisen tuntia myöhässä kävellä tepsuttaa viuluineen täysin tietämättömänä siitä, että hänet on minuutti aikaisemmin kirottu helvetin alimpaan kuiluun.

Asiat Hillevi Hulpion kanssa eivät mene aina kohdilleen. Ne eivät suostu menemään.

Koskaan Kaisa ei keksi kostoiskuja Hillevi Hulpiolle, vaikka hän haluaisi oikeastaan murhata hänet. Kaisa ei käännä Hilleville toista poskeaan kristillisen rakkauden nimissä vaan siksi, että hän on täysin aseeton Hillevin korkokenkien edessä.

Iltaisin, kun Kaisa toipuu television ääressä Hulpion hyökkäyksistä, hän ymmärtää, mitä Hulpiolle olisi pitänyt sanoa. Säkkituolissaan Kaisa käy dialogit läpi uudelleen. Säkkituolisessioissa Kaisa on sankari.

Tilanteet soljuvat oikeasti tähän tapaan.

Hillevi Hulpio:

-Kuulepas, Kaisa Miettinen. Tulepa tänne sivummalle. Mikäs ihme sinä luulet olevasi? Minä järjestin suuressa laupeudessani sinulle paikan Surmajoen konservatorion sinfoniaorkesterista. Nyt annoin itselleni kertoa, että olet hävinnyt orkesterista. Tuo on sellaista röyhkeyttä, ylimielisyyttä ja laiskuutta, jota minä en voi hyväksyä. Minä näin todella vaivaa, että sain sinut -tuollaisen amatööriviulistin- sinne orkesteriin. Millainen opettaja tulee ihmisestä, joka jättää kaiken kesken? Vastaa minulle.

Kaisa Miettinen:

-Kyllä minä sen nyt alan tajuta, että tyhmää oli se semmoinen. Minun olisi pitänyt jatkaa siinä orkesterissa. Minussa on paljon parannettavaa, olen täysi idiootti. Hillevi, sinä olet oikeassa. Annatko anteeksi?

Illalla tämä samainen keskustelu käydään Kaisan makuuhuoneessa seuraavasti.

Hulpio:

-Kuulepas, Kaisa Miettinen. Tulepas tähän sivummalle. Mikä luulet olevasi, kun lähdit pois siitä sinfoniaorkesterista?

Hillevi saa asialliseen kysymykseensä asiallisen vastauksen:

-Kuulepa sinä minua, Hilleri. Asia on nyt niin, että minä menin sinne sinun orkesteriisi, sinne kakkosviulun takapulttiin ihan kiltisti soittamaan epävireisesti sitä toista viulua. Mutta siellä pahuksen orkesterissa oli venäläinen gigolo nimeltään Jura Kormetov, joka esittäytyi minulle ja minä hänelle. Ja kun kerran täällä opintojen villissä maailmassa kaikki hyppivät kukasta kukkaan, niin ajattelin minäkin pitää peliä tämän venäläisen viuluvirtuoosin kanssa. Hilleri, minä flirttailin tuon huippuviulistin kanssa. Ja tämä poitsu kysyi minulta huonolla suomella, että pidänkö minä sitruunasta. Minä kerroin pitäväni. Mutta tuo hullu Jura Kormetov hankki minun osoitetietoni osoitepalvelusta. Ja eräänä myrskyisenä iltana hän ilmestyi luokseni, tunkeutui huoneeseeni, veti sitruunan makuiset kondomit esille ja alkoi repiä minulta kolttua pois.

Kaisa vetää henkeä kuvitteellisessa keskustelussaan ja jatkaa:

-Tarina jatkuu, Hilleri-pulmuseni. Se sinun luonasi majaileva amerikkalainen vaihto-opiskelija, vetopasuunansoittaja, jonka myös järkkäsit tuohon orkesteriin. Tämä amerikkalainen Gus. Hän kutsui itsensä minun luokseni, jotta minä voisin verrytellä englannin suullisia taitojani. Mutta niinpä vain hänkin halusi vetää pasuunansa esille minun kodissani. Niinpä, rakas Hilleri, minun oli aivan pakko lähteä sieltä sinun orkesteristasi, koska en halunnut tulla raiskatuksi.

-Ja siitä ammatinvalinnasta, Hilleri. Ehkei minusta todellakaan tule hyvää opettajaa. Minusta tulee hyvä huora. Minulla on suositukset omalta äidiltäni. Olen juuri lähettämässä kokovartalokuviani paikalliselle sutenöörille. Näin ollen pääset minusta hyvin pian eroon.

Ammattikasvattaja meinaa tarttua haulikkoon

Kaisa käy parhaan ystävänsä Terhin kanssa luterilaisessa opiskelijaseurakunnassa. Kolmantena opintovuonnaan he työlääntyvät lopullisesti luterilaisiin silmälasipoikiin. Näin he ajautuvat muihin kristillisiin seurakuntiin kuten esimerkiksi tuonne helluntaiseurakunta Siioniin. Siellä tytöt kuulevat, että kesällä järjestetään Jeesus-aktio. Aktio on viikon kestävä terrori-isku, jonka aikana nuoret aikuiset menevät häpäisemään itsensä Surmajoen torin lavalle huutamalla tuomionsanoja kadotukseen menevälle karjalaiskansalle. Aktin aikana mennään myös laulamaan hengellisiä lauluja Prismaan. Kaunis lauluääni on saatanasta, koska musiikilliset lahjat helposti nousevat ihmissydämessä epäjumalan asemaan. Kaisalla ei ole hätää. Hän laulaa kovaa ja nuotinvierestä.

Siinä samaisessa talossa, jossa Kaisa veljineen ja koirineen asuu, asuu myös paikallisen helluntaisaarnaajan tytär, joka on aktion johtoryhmässä. Siksipä siinä Kaisan pihapiirissä pyörii jo ennen varsinaisen aktion alkua mukava helluntainuorten porukka.

On sunnuntai ja huomenna alkaisi sitten se Jeesus-aktio. Kaisa Terhille intoilee, että jääpä nyt hyvä uskonsisar, majaani yöksi, kun kerran täällä nämä aktiotoveritkin hengailevat ja Julius-velikin on soittoreissullaan jossakin. Terhi siihen, että mikäpä siinä. Ennen kuin Kaisa avaa kämppänsä oven, hän varoittaa Terhiä:

-Täällä voi haista vähän koiralle, koska en ole jaksanut pestä Brutusta.

Vähätpä on Kaisa hajuista tätä ennen tiennyt. Nimittäin juuri tänä samaisena siunattuna iltana karvainen veli Brutus on reagoinut vatsallaan. Ja onkin reagoinut oikein kunnolla. Koko asunto lainehtii vetelää koiranpaskaa.

Brutuksella on siis ripuli. Kaisa määrää Terhin kerrostalon pihalle Brutuksen kanssa. Itse hän siivoaa sen, minkä pystyy. Hän käyttää kaikkia kemikaaleja mäntysuovasta koskenkorvaan. Paska lähtee, haju jää. Kaisa aukaisee pienet tuuletusikkunat ja toivoo, että haju ajan myötä häviäisi. Nokkelana eläineksperttinä Kaisa päättelee, että Brutuksen on syytä käppäillä muutama tovi ulkoilmassa, jotta hänen herkkä koiranvatsansa tyhjentyisi kunnolla eikä sitä tarvitsisi enää tyhjentää asunnon lattialle, seinille ja kattoon.  Kaisa, Brutus ja Terhi viettävät viisi alkuyön tuntia koirapuistossa. Brutus paskoo ensin paljon, sitten yhä vähemmän. Lopulta hän ei jaksa enää ruikkia.

Kaisa sanoo uupuneena Terhille, että viedään nyt tämä rakki kotiinsa lepäilemään.

-Voisinkohan minä tuon kamalan lemun takia tulla luoksesi yöksi, hän kuitenkin anoo Terhiltä.

Terhi siihen, että totta mooses, ei tuossa hajussa voi erkkikään nukkua. Ja niin Brutus kotiin nukkumaan, pienet tuuletusräppänät auki ja Kaisa ynnä Terhi yöpymään Terhin hajuttomaan soluasuntoon. Kaisa toivoo niin kovasti, että tämä paskainen tarina loppuisi tähän, jotta hän pääsisi laulamaan Prismaan hengellisiä lauluja ja huutamaan maailmanloppua megafoniin. Mutta tämä paskainen tarina ei lopu vielä.

Aamulla sitten sinne Jeesus-aktioon, joka alkaa kello 12 Siion-temppelin pihalta. Sitä ennen Kaisa karauttaa Terhin kämpiltä kotiinsa katsomaan koiraparkaa, juottamaan sitä ja käyttämään aamukävelyllä. Ihmisjärki ei voi käsittää, mikä Kaisaa on odottamassa rappukäytävässä.

Kaisa avaa autuaana kerrostalonsa alaoven. Koko saakelin käytävä tulvii hirveänhajuista paskaa. Ja oksennusta. Kaisa kävelee lattialistoja pitkin kämppänsä ovelle. Oven edessä istuu hoikka Brutus odottamassa, että hän pääsee sisälle kerrostalokaksioonsa lepäilemään. Kaisa ei ymmärrä. Hän on aivan taatusti lukinnut piskin sinne kämppään yöllä. Kuinka maailmassa se on saattanut levitoida lukitun oven läpi paskomaan ja oksentelemaan koko käytävän täyteen?

Brutus ei tietenkään hallitse poltergeistiä eikä muitakaan Uri Gellerin tempauksia. Mutta jollakin ilveellä hän on yöllä luikauttanut koko 50-kiloisen vartensa siitä 20 senttimetrin levyisestä tuuletusikkunasta ulos. Pakkohan hänen oli, kun paskatti ja ikkunakin oli herkullisesti raollaan. Asiansa toimitettuaan hänen kuninkaallinen berniytensä oli tullut takaisin oman rappunsa alaovelle. Kenties postimies tai joku muu koiranystävä oli päästänyt eksyneen koiraraasun kotirappukäytävään.

Valitettavasti Brutus-paran vatsatauti oli taas rappukäytävässä nostanut päätään. Ja häntää. Ja tämän yksinkertaisen tapahtumaketjun seurauksena Kaisan kerrostalon alakerta lainehtii oksennusta ja paskaa. Kaisa pesee ja suihkuttaa parfyymejä. Hän myöhästyy aktioviikon ensimmäisestä Prisma-iskusta ja itkee. Haju jää rappukäytävään. Brutuksen, Juliuksen, Kaisan ja laajan ystäväpiirin on pakko kulkea koko Jumalan kesä ikkunan kautta ulos ja sisälle – onneksi Kaisa perheineen asuu ensimmäisessä kerroksessa. Koko perhe häpeää naapureiden edessä sanomattoman paljon. Tai mistäpä Kaisa tietää mitään Brutuksen häpeäntunteista. Näyttää siltä, että Brutus ei häpeä lainkaan.

Mutta Kaisan ensimmäinen sana helluntaitemppeli Siionin pihalla (kun hän sinne sitten myöhässä saapuu) on PERKELE. Aktion johtaja kimmastuu Kaisan tervehdyksestä. Perkeleen takia Kaisa jää aktion johtajan nuhdeltavaksi. Perkele estää Kaisaa osallistumasta toiseen Prisma-turneeseen.

Tässä vaiheessa Kaisa soittaa ärtyneen puhelun äidilleen elämää sykkivään Kairoon. Hän uskaltaa ladella äitykälleen asiat sellaisina kuin ne tällä haavaa ovat. Kaisa kuvailee monisanaisesti rappukäytävässä vellovaa hajua ja häpeän tunnetta. Hän ilmoittaa äidilleen ottavansa äidin tililtä jumaliste jokikisen pennin, joka häneltä on kulunut sinipiikoihin, kloriitteihin ja hajuvesiin. Äiti nauraa ja sanoo kepeästi:

-No, eihän tuo nyt niin kamalalta kuulosta.

Ei kuulosta niin. Mutta haisee. Kaisan rappukäytävä haisee paskalta kaksi pitkää kuukautta.

Edellinen Vanhemmat artikkelit