Niuvanniemessä

Kahden vuoden päästä Kaisan läheisten elämä alkaa vihdoinkin asettua. Mies on saanut laillisen syyn ottaa pientä välimatkaa Kaisaan, kun Kaisa on vangittu. Kaikki tukevat miestä, kun tämä ottaa avioeron ja hypähtää naimisiin Hyvinkään taidemuseon virkaatekevän amanuenssin kanssa. Kaisan lapset saavat amanuenssista hyvän äidin. Amanuenssi ja Kaisan entinen perhe muuttavat suureen kartanoon Hausjärvelle. Kartanoremontista on juttu Kotivinkissä. Kaisa lukee jutun jo tutkintavankeutensa aikana, koska samassa vankilassa asuu myös miehensä murhasta pidätetty Anneli Auer. Auerille tulee Kotivinkki ja se lainaa lehtiään Kaisalle. Muutoin Kaisan ja Anneli Auerin välit ovat kehnot, koska Auer ei hyväksy panttivankeja ottavia opettajia.

-Onneksi et ole minun lasteni opettaja, se tuhahtaa, kun Kaisa pyytää siltä uusinta Kotivinkkiä lainaksi.

Kaisa ei välitä Auerin hössöttävästä elämänasenteesta tai moralisoivasta suhinasta. Auerin suun hän tukkii näyttämällä Kotivinkissä olevaa viiden sivun reportaasia entisestä perheestään. Auer on tikahtua kateuteensa ja Kaisa ylpeyteensä, kun he viisaat päät yhdessä tutkivat Kotivinkin juttua Kaisan aiemman elämän ihmisistä. Kaisan lapset hymyilevät kuvissa ja niillä on kauniit puhtaat vaatteet. Kaksosilla on Gantin lappuhaalarit, vauvalla Ruskovillan myssy ja kestovaipat. Vauva on kuvissa erityisen suloinen. Se mönkii vaippapeppuisena kesäisellä hausjärvisellä nurmikolla. Amanuenssi ja Kaisan entinen mies näyttävät kuvissa onnellisilta. Lisäksi amanuenssi on hoikempi kuin Kaisa.

-Varmaan  miehes jätti sinut just sen takia, ehdottaa Anneli Auer Kaisalle ja lupaa antaa joskus myöhemmin tehokkaita jumppaohjeita, jotka tepsivät Kaisan vartalon ongelmakohtiin.

Kaisan oikeusjuttu on selkeä eikä muistuta lainkaan Josef K:n vastaavaa. Kaisalta kysytään useita kertoja, miksi hän on päätynyt kidnappaamiseen. Kaisa kuuliaisena ja rehellisenä ihmisenä vastaa, että syy kidnappaamiseen on ollut vitutus. Kaisaa tympii jatkuva asioiden vatuloiminen oikeudenkäyntien aikana. Kuitenkin hän luottaa siihen, että asioilla on tendenssi järjestyä. Niin kuin onkin: lopulta kahden vuoden prässin jälkeen hänet sijoitetaan Niuvanniemen vankimielisairaalaan, jossa hän voi rauhassa rentoutua ja laitostua.

Vankimielisairaalan olot yllättävät Kaisan. Kaltereita lukuunottamatta paikka on kuin suomalainen peruskoulu, josta puuttuvat mölyävät ja rötöstelevät oppilaat. Kaisa ei tiedä, millainen paratiisi on, mutta hän ounastelee, ettei se kauheasti eroa Niuvanniemestä. Koska Kaisa ei ole uskovainen, hän päättää nauttia tästä maanpäällisestä paratiisista viimeiseen hengenvetoonsa asti. Kuoleman jälkeen alkaa ikuinen helvetti. Siksi on järkevää tarttua hetkeen ja riemuita niistä Herran lahjoista, joita Herra tarjoaa ihmiskunnalle (niin väärille kuin vanhurskaillekin) tämän maanpäällisen elämän aikana, päättelee Kaisa loogisesti. Ennen vankilakeikkaa Carpe Diemin hokijat ovat ärsyttäneet Kaisaa. Enää eivät ärsytä. Kuvataideterapiahuoneessa Kaisa tekee itselleen huoneentaulun, jossa lukee: ”Ei auta kylmä käärö vinoon naamaan”. Kuvataideterapeutti kertoo, mitkä värit symboloivat rauhaa ja luonnollista elämäntapaa. Kaisa käyttää terapeutin suosittelemia värejä. Vankien terapiakäyttöön tarkoitetut puuvärit ovat hyvin paljon laadukkaampia kuin ne, joihin Kaisa on tottunut koulussa.

Vankilassa tulee myös luettua paljon. Kaisa on aina sanonut oppilailleen ja lapsilleen, että ihminen, joka lukee paljon, kehittyy automaattisesti taitavaksi kirjoittajaksi. Nyt Kaisa vihdoin pääsee osoittamaan väittämänsä todeksi. Kun hän on lukenut Niuvanniemen kaikki Harlekiinit ja Seiskat, hän tahtoo ruveta itsekin kirjailijaksi. Vankien käytössä on ennen ollut kaksikin PowerBookia, mutta Jammu Siltavuori on omalla koheloimisellaan saanut aikaan sen, että koneiden käyttö omissa selleissä on kielletty. Siksi Kaisa päätyy kirjoittamaan käsin. Kaisa saa vankilahenkilökunnan taukohuoneesta laatikollisen ruutuvihkoja. Niissä on vahakannet. Kaisa on aina rakastanut nahkeita pintarakenteita, joten hän tulkitsee vahakantisten vihkojen löytymisen kosmiseksi rohkaisuksi. Kaisasta tulee pöytälaatikkokirjailija. Elämälle löytyy vihdoinkin mielekkyys ja tarkoitus. On sitä kyllä suoraan sanottuna odotettukin.

Muodonmuutos

Kun Karhuryhmän johtaja Gregor Saavalainen eräänä aamuna herää levottomista unista, huomaa hän vaimonsa muuttuneen vuoteessa suunnattomaksi syöpäläiseksi. Miettiessään asiaa huolellisemmin hän ymmärtää, että kyse ei ole vaimosta – se on lusikoimassa melittaan Saludoa kuten muinakin aamuina. Naapurissa asuva SPR-lääkäri on tuonut keikkamatkaltaan kerrostaloon luteita, joista yksi on eksynyt Saavalaisten parisänkyyn. Eikä lude tarkemmin katsottuna edes ole suunnaton. Suunnaton on ainoastaan Saavalaisen tarve päästä joululomalle. Työelämästä on muodostunut kafkamainen painajainen. Saavalainen tietää kafkamaisuudet. Hän on äidinkielenopettajan poika ja hänellä on tapana vielä aikuisenakin liuottaa oma elämänsä Kafkan kirjoihin ja Absinttiin.

Tätä pidemmälle Gregor Saavalainen ei pohdinnassaan pääse, koska hänet kyörätään suoraan sängystä selvittämään panttivankitilannetta. Kaisa Jokinen, raskaana oleva opettaja on ottanut panttivangikseen viisi ihmistä. Karhuryhmä hälytetään paikalle varmuuden vuoksi, etteivät iltapäivälehdet riemastu poliisin saamattomuudesta. Selvää kuitenkin on, että oikeasti tämä naurettava tilanne on ratkaistavissa Kilon poliisin voimin.

Karhuryhmä tunkeutuu Kaisa Jokisen asuntoon. Kaisa toivottaa ryhmän tervetulleeksi. Kaisalla on toisessa kädessä kaupasta ostettu joulutorttu ja toisessa tupakka. ”Mä olen aivan vitun huono leipuri”, Kaisa pyytelee anteeksi kaupan joulutorttua. Tupakka irvistää härskisti raskaana olevan opettajan sormien välistä.

-Tervetuloa Kaisan Guantanamoon, Kaisa luikauttaa Karhuryhmälle vielä ennen kuin hänet viedään pois.

Kaisan Guantanamon luonnetta on vaikea selittää tiedotusvälineille. Neljään huoneeseen on suljettu viisi henkilöä. Jokaiselle viidelle vangille Kaisa on kehittänyt yksilöllisen kidutusmenetelmän. Kaisa on käyttänyt nerokkaasti mielikuvitusta. Valitettavasti tämä kaikki olisi kannattanut toteuttaa vain paperilla, kertoo Gregor Saavalainen illalla äidilleen puhelimessa.

-Paperilla nimittäin suunnitelma näyttää nerolta, käytännössä kysymys on hulluudesta. Hulluuden ja nerouden ero on veteenpiirretty viiva. Tässä tapauksessa on kuitenkin erinomaisen selvää, että tämä viiva on kirkkaasti ylitetty, selvittää Gregor piparkakku suussaan äidille.

Gregor Saavalaisen vanha äiti tahtoo kuulla lisää vankileiristä. Gregor kertoo. (Gregoria ja äitiä yhdistää musta huumori. Molempia syytetään usein liiallisesta kyynisyydestä ja sarkasmista, joka ei avaudu muille.)

Ensimmäisestä huoneesta löytyy Pilpatsuon koulun rehtori Birgitta R. Se on kytketty patteriin. Seinään Kaisa on spreijannut tekstin: ”Rakas Birgitta. Olen polttanut kaikki kasvatustiedekirjasi.” Birgitta-rehtoria kidutetaan vanhalla kasetilla, jossa soivat Hannu Taanilan Sävelradiot. Rehtoria on ruokittu neljän tunnin välein. Ennen ruokailua Kaisa on soittanut kelloa. Rehtori on ehdollistunut. Kun Karhuryhmän nuorin jäsen kilkauttaa epähuomiossa kelloa, rehtorin suusta alkaa valua kuola. Rehtori on menettänyt mielenrauhansa. Vielä ambulanssista se huutaa, ettei se hyväksy behavioristista oppimisnäkemystä. ”Kai minua sairaalassa hoidetaan sosiokonstruktivismityyliin?” on viimeinen lause, joka ambulanssista kuuluu ennen kuin se lähtee liikkeelle.

Viereisestä huoneesta löytyy huonokuntoinen sixpackinsä menettänyt apulaisrehtori Mikko M. Apulaisrehtorin tila näyttää huonolta. Sille on tullut vatsaa. Myöhemmin selviää, että Kaisa on pakottanut sen luopumaan vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta. Mikko on elänyt spagetilla ja perunalla neljä kokonaista päivää. Kaisa on tusauttanut haulikolla apulaisrehtoria polveen niin pahasti, ettei se pysty liikkumaan. Verenhukka on melkoinen muttei fataali. Pahinta on ollut se, että apulaisrehtorin huoneeseen on tuotu videotykki. Mikko M. on joutunut katsomaan neljän vuorokauden ajan Thomas Mannin Tohtori Faustusta, mikä on ollut hyvin hankalaa. Mikko M. on sentään jääkiekkoilija eikä mikään humanisti. Kysyttäessä Mikko M. muistaa, että taukoa Thomas Mannista on pidetty ruokailun yhteydessä. ”Se hullu ämmä haarukoi mun suuhun perunaa ja soitti hirveellä volalla jotain Scheissee cd:ltä.” Scheisse osoittautuu tarkemmassa tutkimuksessa Stravinskin Kevätuhriksi. Kevätuhri ja Mikko M. eivät olisi varmastikaan kohdanneet ilman Kaisaa.

-Ei helvetti, kerro lisää, riehaantuu Greogor Saavalaisen äiti puhelimen toisessa päässä.

Tarina jää pahasti kesken. Gregorin vaimo nyhtää Gregoria hihasta ja suhisee, että saunavuoro ei odota. Gregor jättäisi tämänviikkoisen saunavuoron väliin muttei jaksa hermostuttaa vaimoaan. Gregor lupaa soittaa äidilleen saunan jälkeen.

Gregorin vanha äiti on kasvanut viisi senttiä pituutta pelkästä intoilusta. Tällaiset tarinat viehättävät äitimuoria. Ikävää, ettei Gregor ehtinyt kertoa kahdesta muusta vankityrmästä. Tosin saunakin tekee tällaisen päivän jälkeen hyvää. ”Ja konjakki”, Gregor ajattelee. Tänään on pakko narauttaa piilopullon korkki auki, kunhan vaimo on nukahtanut ja Nyt-liite tippunut nukahtamisen merkiksi lattialle.