Nelikenttä

Jälkeenpäin, kun kaikki on jo ohi, Saavalaisen muori kehystyttää Kaisan tekemän nelikenttäkaavion ja ripustaa sen kahvipöytänsä yläpuolelle, vaikka se Kaisan töheröinti ei millään muotoa istu muorin tsehovilaiseen sisustukseen.

Muorilla on tahdistin ja kuulokoje, mutta omat taulunsa ja huonekalunsa hän asentaa paikalleen itse. Hän on tehnyt niin aina. Myös ennen miehensä kuolemaa. Mies on ollut yliopistoprofessori eli juoppo. Ei siitä ole ollut rymsteeraamaan tai naulaamaan sen jälkeen, kun se on alkanut viettää eloansa kokoaikainen naula päässä. Viimeiset vuodet se juoppohullu mörkö on viettänyt sisätautiosastolla dialyysilaitteissa. Sitten 80-luvun puolivälissä se on ottanut ja kuollut, eikä ruumiinavauksessa ole saatu selville lopullista kuolinsyytä, sitä viimeisintä arkunnaulaa. Koko elimistö on ollut paskana monta kymmentä vuotta, ei siitä tunkiosta mitään selkeää kuolosyytä voi patologi löytää.

”Pääasia, että kuoli”, on muori Saavalainen ajatellut silloin hautajaisten jälkeen eikä koskaan jaksanut lukea ruumiinavausraporttia loppuun. Raporttipaperin hän on pannut sanomalehtien joukkoon ja kai sekin paperi meni sitten siinä paperinkeräystalkoiden yhteydessä uusiopaperitehtaalle. Ne olivat ne paperinkeruutalkoot, joilla kerättiin rahaa ysiluokkien luokkaretkelle. Juopporetkun kuolinsyypaperilla saatiin penni luokkaretkirahastoon, ja kuolinsyypaperia kunnioittaen luokkaretki keskeytettiin jo Turussa, koska koko luokka oli umpikännissä jo ennen laivaterminaaliin siirtymistä.

Muori muistelee, miten hän on kyseenalaistanut Kaisan mustavalkoisen huoltaja-analyysin. Sitä kyseenalaistamistaan hän katuu nyt, koska Kaisassa on kuitenkin ollut viehättävintä se savolainen, kiero mustavalkoisuus, josta pirukaan ei ole ottanut selvää. Nyt muori istuu valkoisessa korituolissaan, ottaa teetä samovaarista (hänellä todella on sellainen) ja palaa hetkeen, jossa Kaisa on nelikenttänsä hänelle avannut.

————————

-Katopa nyt, Ritu, aloittaa Kaisa yksinpuhelunsa muorin kahvipöydässä. -Tässä on x-akseli ja y-akseli. X-akselin miinuspäässä on vittumainen kakara ja pluspäässä asiallinen penska. Y-akselilla liikutaan miinusmerkkisestä vittumaisesta huoltajasta positiivishenkiseen järkevään huoltajaan.

Muori yrittää kertoa Kaisalle, että kun liikutaan akseleilla, voitaisiin olettaa, että kaikki ei ole pelkkää äärilaitaa. Tähän Kaisa vastaa lirauttamalla lasiinsa lisää punaviiniä. Sanoo:

-Kun olet tuollainen sota-ajan kasvatti, niin minä aloitan sinun mieliksesi tästä oikeasta yläkulmasta. Siinäpä näemme asiallisen penskan järkevän huoltajan. Se muibe ei hössötä. Tulee niihin typeriin vanhempainiltoihin ja -vartteihin haukotellen ja ymmärtää, että hänen kersansa on keskiverto-oppilas. Se ymmärtää, jos tokaluokka pitää käydä toiseen kertaan. Käydään vain, ei kaadu siihen maailma. Vanhempainilloissa asiallinen muibe käyttää yhden puheenvuoron: sanoo, että näkemiin ja kiitos opettajalle jaksamisesta. Ei tuota työtä kyllä normaali ihminen pystyisi tekemään, koetahan kestää. Niin että sellainen on tämä oikean yläkulman ihminen. Niitä tuommoisia on oikeastaan aika paljon. Ovat niin kuin nimikristityt. Nostavat silinterihattuansa rovastin nähdessään ja käyvät rippijuhlissa ehtoollisella, kun kerran ovat luterilaisiksi kastetut.

Muori panee viinipullon vitriinikaappiin, koska tietää Kaisan humaltuvan pelkästä oman äänensä kuuntelemisesta. Hän tahtoo kuulla seuraavaksi, millainen on vittumaisen kakaran järkevä huoltaja. Tuo ihminen Kaisan nelikentän vasemmassa yläkulmassa. Kaisan otsa kurtistuu hiukan, kun nektari viedään häneltä. Kuitenkin hän kertoo mielellään.

-Kaikkihan nyt intuitiivisesti tietävät, millainen on vittumainen kakara. Nekin tietävät, jotka tuolla suu vaahdossa huruavat, että ei ole olemassa tuhmia lapsia. Paskaa. Tuhmia lapsia on. Kaikenlaisissa perheissä. Minunkin entisistä kaksospojista se toinen oli veljeensä verrattuna yksi piru. Mutta se on nyttemmin amanuenssin ongelma, kai se antaa siellä kartanossaan sille jotain heppaterapiaa ja uskoo saavansa siitä kunnollisen. Taiteilija siitä tulee, sano mun sanoneen, löpöttää Kaisa entistä elämäänsä muistellen. Menee sitten asiaan ja alkaa kertoa:

-Vittumaisen kakaran järkevä huoltaja on kiitollinen yhteistyökumppani. Minä soitan sille heti toisena koulupäivänä ja kerron, että sen paskapäälapsi on lyönyt minua nyrkillä palleaan sen jälkeen, kun on kivittänyt koulun vaakunan alas ruokalan seinältä. Tämä järkevä huoltaja tietää ja myöntää ja huokaa. Ehkä vähän itkee, että mikä meni pieleen. Ja minä siihen, että samanlainen on tämä minun toinen poikani, minkä sille mahtaa, ei mitään. Yhdessä sitten järkevän huoltajan kanssa kuljetaan se Vantaan kaupungin virallinen tukipolku pilkkua nussien läpi, kunnes päästään virallisesti toteamaan, että tukitoimet eivät auta. Huoltaja sanoo oppilashuoltoryhmän palaverissa minulle, erityisopelle, reksille ja vt. psykologille: ”Siirretään se kakara jo vihdoinkin sinne erityisluokkaan. Ei tästä tule lasta, ei paskaa.” Minä kaadan sen kuppiin lisää kahvia, tarjoan sille Marie-keksin ja sanon, että harmittaa kyllä, että me ei sitten enää nähdä näissä ympyröissä toisiamme. Järkevä huoltaja hörppää sumpista ja sanoo, että nähdään me, jos ope rupeaa käymään tuolla Tikkurilan kuntosalilla. Minä siihen, että ei me nähdä sielläkään, koska minä olen enemmän näitä keksinaisia enkä jaksa mitään perselihaksenvenytysvehkeitä.

Lähestytään Kaisan lempiaiheita. Kaisan nelikentästä näkee, että x-akselin alapuolella on harrasta pohdintaa harjoitettu.

-Tässä oikealla, alhaalla on näitä asiallisten penskojen vittumaisia vanhempia. Kuule, Ritu, sä et tiedä, miten hyvältä tuntuu, kun niitä ei enää tarvitse nähdä.

Ritu tietää, miten hyvältä se tuntuu. Kaisa on itsekeskeisessä hurmiossaan unhoittanut, että Ritu Saavalainen on eläkkeellä oleva äidinkielenopettaja, joka kyllä muistaa kaikenlaisia asioita uransa varrelta. Sitä paitsi Ritun tekisi mieli huomauttaa, ettei häntä koskaan sanota Rituksi. Eikä hän antaisi kenenkään muun tuolla nimellä itseään kutsua. Mutta koska hän on kiintynyt Kaisaan ja näkee Kaisassa sen tyttölapsen, jota hänelle ei koskaan suotu, hän antaa Kaisan ritutella rauhassa. Yksi Ritu menee kaiken muun paskan keskellä, lopettaa muori oman ajattelunsa ja alkaa taas kuunnella tuota kummallista Kaisaa.

-Espoolaisen juristin kaikki tietävät, kun se esiteltiin Hesarin sunnuntailiitteessä viime viikolla. Se on se, joka haastaa opettajan oikeuteen. Opetussuunnitelmassa nimittäin lukee, että matematiikan tunneilla opitaan nelosluokalla pylväs- ja viivadiagrammit. Ja hän on koko lukuvuoden seurannut, kuinka johdonmukaisesti opettaja on hypiskellyt diagrammisivujen yli niin, että juristin matemaattisesti erityislahjakas Mirkus-poika ei ymmärrä diagrammeista hevonpaskaa. Opettaja kiroilee, koska matematiikan tunnit ovat menneet hyvinkin usein erityislahjakkaan Mirkuksen välituntitappeluiden käsittelyyn. Rehtori kieltää opettajaa kertomasta mitään Mirkuksen välituntitappeluista, koska muuten asia repeää sellaisiin sfääreihin, että juristi haastaa rehtorinkin oikeuteen, kun se ei ole estänyt koulukiusaamista.

Saavalaisen muori muistaa yhden espoolaisen juristin. Se oli sitä aikaa, kun hänelle jo ojenneltiin eläkekukkapuskaa. Sen kukkapöheikön lomasta hän oli nähnyt sen nuoren opettajan, joka itki espoolaisjuristin tekemää hallintokantelua. Sääliksi kävi sitäkin nuorta filosofian maisteria, muistaa muori.

-Tunneksä papupadan? kysyy Kaisa seuraavaksi.

Muori ei tunne.

-Kohta minä varmaan senkin tunnen, muori sanoo.

-No, niin, mölisee Kaisa. Papupata on se äiti, jonka lapsi on ihannetapaus. Rauhallinen ja hiljainen lapsi. Hiljainen siksi, kun ei koskaan ole elämänsä aikana saanut puheenvuoroa ja on tottunut vallitseviin olosuhteisiin. Papupata on vittumainen vain yhdestä syystä: sen puhe ei lopu koskaan. Kun papupata on influenssassa, selvitään vanhempainillasta puolessa tunnissa. Papupadan ollessa terve kaikki on toisin. Papupata tulee vanhempainiltaan puoli tuntia etuajassa jututtamaan opettajaa, joka yrittää ranskalaisin viivoin merkitä ylös jotain järjellistä runkoa omille höpötyksilleen. Papupadan ansiosta vanhempainillan osanottajilta jäävän kympin uutiset näkemättä. Aina. Ja vanhempainvartti on sanana pelkkä saatanan huono vitsi, kun sitä varttiaikaa papupadalle varaillaan. PP tahtoo nimittäin puhella ”vartin” aikana kaikenlaista. Alkaen esi-isiensä hautakivistä, jotka ovat siinä Tuusulan kauniin kirkon edessä, onko opettaja koskaan niitä nähnyt. Hautakivistä siirrytään bensanhintaan ja laskeskellaan, kannattaisiko opettajan hankkia dieselauto. Lapsen kouluasiatkin tulevat selvitettyä. Papupata intoutuu harrastelijataiteilijana kommentoimaan lapsensa kuvistöitä. Niistä löytyy paljon tulkittavaa, puhuttavaa, sanottavaa, kerrottavaa. On perjantai-ilta ja kello on 18, kun päästään lopulta viettämään vanhempainvartin viimeistä tuntia, jonka aikana papupata muistelee kaunokirjoitusta 70-luvulla. Kyllä on kaunokirjoitus muuttunut, on se kummallista. Tämäkin muutos varmasti heijastaa jotain paljon syvempää, se puhuu omaa kaunokieltään yhteiskuntamme moniarvoistumisesta ja globalisaatiosta.

-Papupadat pitäisi kastroida äänihuuliosastotasolla, lopettaa Kaisa ja siirtyy besserwisser-sairaanhoitajaan.

Besserwisser-sairaanhoitaja on se, jonka kaksi tyttölasta ovat ylikilttejä, -tunnollisia ja -kunnollisia. Opettaja häpeää itseään, kun bw-sairaanhoitajan lapset kysyvät, miksi opettaja juoksee joka aamu kouluun ilman lakkia ja napittaa juostessaan takkia. Eikö opettajan kannata herätä niin aikaisin, että ehtii kävellä raikkaassa syysilmassa, joka tekee elimistölle ja mielelle hyvää. Tyttölasten äidillä on selkeä kasvatustyyli ja se osaa opettaakin paremmin kuin opettaja. Tämä on myönnettävä ilman ironianhäivääkään. Se vain osaa kaiken paremmin. Se todella tietää ja osaa kaiken paremmin. Koulun yhteisissä vanhempainilloissa se nousee seisomaan ja pitää puheenvuoron siitä, kuinka lapset tulee kasvattaa kunnollisiksi ja pyöräilykypärääkäyttäviksi. Kaikki muut vanhemmat -myös opettajat, joilla on lapsia- tuntevat kovaa pistosta omassatunnossaan.

-Vittumaista se on, kun se on kaikessa niin täydellinen. Kuule, oon minä yrittäny tommosista akoista virheitä löytää, vaan kun ei niistä löydy. Jokin valuvika siinä hommassa on Luojalla käynyt. Mut mä vielä kerron tosta huolestuneesta mutsista, ilmoittaa Kaisa.

-Huolestuneen muden lapsi voi mainiosti, puhuu kirjakieltä ja osaa kaiken. Mutta äiti. Äiti tutisee huolesta. Tuleeko oksennustauti tai namusetä? Kenties lapsen kännykkä häviää leirikoulussa, voi voi mitäminäsitten, vääntelee tämä huolekas mude käsiään ja alkaa itkeä.

-Mitä sinä sellaisen huolestuneen kohdalla sitten olet tehnyt, kysyy muori Saavalainen ja saa vastauksen:

-Muistelen yhen näyttelijäkaverin neuvoja. Pokkana pysyn buddhana ja sanon, että lapseni, mitään hätää ei ole. Minä, kaikkivaltias opettaja huolehdin lapsestasi kuin lintuemo poikasestaan. Jätän vain sanomatta, että kaikenlaisia lintujakin on, käkiä esimerkiksi. Mutta Nessua minä semmoiselle olen tarjonnut ja kerran jouduin halaamaankin. Koko ajan muistelin, mitä se työtön näyttelijäkaveri minulle näyttelemisestä kertoi.

——————

Muori katselee taulua ja palaa takaisin tähän hetkeen. Tänään hän ei jaksa ajatella Kaisan nelikentän negatiivisinta osiota. Siitä tulee liian paljon hienoja muistoja mieleen. Tulee ikävä Kaisaa. Muoria alkaa itkettää, räkää tippuu teen joukkoon. Muori repäisee talouspaperirullasta palan ja ärähtää itselleen, että RITU RAUHOTU! Kukaan ei enää kutsu häntä Rituksi. Räkää ja kyyneltä tulee vain enemmän. Ja hyviä muistoja. Huomenna hän ottaa tuon pahuksen ruman taulun alas seinältä ja katselee tuota Kaisan nelikentän herkullisinta osaa, jossa vittumaisen kakaran vittumainen huoltaja riehuu Kaisaa hengiltä.

Tänään ei enää jaksa ajatella. Kohta tulee Gregor käymään, siihen mennessä on siivouduttava normaaliksi ihmiseksi, vitsoo muori itseään.

-Minä otan nyt puolikkaan Opamoxin ja lepään vähän. Minä luen Tsehovin Hepsakkaa ja ehkä nukun vähän, juttelee muori saniaiselle.

Niin muori tekee. Puolikas Opamox, puoli sivua Hepsakkaa ja unen lohtu.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: