Blue Train

Kaisa on parantunut siinä mittakaavassa, jossa hänen katsotaan voivan parantua. Psykiatri Pitkänen ja hoitotiimi ovat saaneet luvan integroida Kaisan normaalien joukkoon. Integraatio tehdään oikeaoppisesti pikkuhiljaa. Kaisalla on tukiasunto mielenterveyskuntoutujille tarkoitetussa asuntolassa avovankilan yhteydessä. Sinne Kaisa matkustaa viikonloppuisin lentävällä kalakukolla. Viikot hän saa vielä viettää Niuvan täysihoitolassa.

Kaisa istuu junassa. Hän on nähnyt kaikenlaista eikä hän jaksa enää hämmästyä siitäkään, että samaan vaunuun ovat istahtaneet kaksi hänen rikoksensa kohdetta. Apulaisrehtori Mikko sekä helluntai-Susanna istuvat Kaisan edessä. Ne eivät tietenkään tunne Kaisaa. Kaisan tukka on kasvanut ja tummentunut Ari Koivus-tukaksi. Lisäksi Kaisan kasvot ovat turvonneet, niin kuin ne nyt turpoavat sellaisella ihmisellä, joka makaa ja nukahtelee pitkin päivää Niuvanniemen vankimielisairaalassa. Kaiken tämän lisäksi on tapahtunut sekin, että Kaisa ei enää pidä mekkoja. Niitä, joita hän rakasti ollessaan normaali eli opettaja. Kaisa pukeutuu nykyisin hyvin rumasti mustaan Eppu Normaali -collegepaitaan ja nuhruisiin verkkarihousuihin. Halutessaan katsoa ympärilleen Kaisa avaa Ari Koivus-tukkansa ja paljastaa silmänsä. Samalla tavalla kuin tavalliset ihmiset aamuisin avaavat makuuhuoneensa verhot ja sirrivät rähmäisillä silmillään räntäsadetta.

Tämän junamatkan Kaisa viettää verhot suljettuina. Kun ei näe, kuulee paremmin. Kaisa salakuuntelee Mikkoa ja Susannaa. Ne ovat tulossa KiVa-koulutuksesta, joka on järjestetty Kuopiossa, Hotelli Rauhalahdessa. Kaisa on hyvin selvillä kaikesta, mitä peruskoulussa tapahtuu. Vankilassa hän on yleissivistänyt itsensä. Hän tietää politiikat, kirkolliset keskustelut ja korkeakirjallisuuden. Ja hän tietää KiVa-koulun. Kaisa on kummallinen olio, hän tietää itsekin olevansa sellainen eikä voi olemiselleen mitään, on jo liian myöhäistä voida sille mitään.

Asioiden seuraamisesta näyttää tällä hetkellä olevan kuitenkin Kaisalle pelkkää hyötyä. Koskapa hän tietää kaiken KiVa-koulusta, hän pystyy menestyksellisesti salakuuntelemaan entisten vankiensa keskusteluja. Salakuulemansa perusteella Kaisa ymmärtää, että entisessä työpaikassa on toteltu Henna Virkkusen saarnaa KiVa-kouluhankkeen välttämättömyydestä. Ja KiVa-tiimin näyttävän Pilpatsuon koulussa muodostavan nämä kaksi: Mikko ja Susanna. Susanna on tullut lähetystyöstä ja palannut kauniina, raikkaana ja onnellisena työpaikkaansa. Mikko on kihlauksensa jälkeen taas sinkku. Lisäksi sen uusin sinkku on soinut Radio Novassa muutaman kerran. Mikosta on myös tullut koulun rehtori. Mikon ego ei ole sanottavammin kutistunut, tuumaa Kaisa. Nämä tällaiset ulkoiset seikat eivät Kaisaa kuitenkaan sanottavammin kiinnosta, vaikka hän tietenkin on huojentunut siitä, etteivät hänen taannoiset rötöstoimensa ole hetkauttaneet näiden menestyjien tasapainoa.

Kaisa pyytää Intercityn kärrymyyjältä itselleen pikkupullon punaviiniä. Viiniä ei pidä juoman, koska siitä tulee raamatun mukaan irstas meno. Niin nytkin. Kaisa kuulee nimittäin, että Mikkoa ja Susannaa yhdistää muukin kuin KiVa-kouluhanke. Mikolla ja Susannalla on ongelma. Ne ovat rakastuneet toisiinsa ja Susannan vakaumus kieltää tällaisen. Lähetystyö-Susannalla on mies, se helluntaiseurakunnan kiertävä evankelista. Susannalla on myös Jeesus, jonka valtakuntaan eivät kuulu huoruuden harjoittajat. Kaisa kuuntelee. Susannaa pitäisi nyt sääliä, koska hänen uskonsa on nokkakolaroinut pahasti elämän ja erotiikan kanssa. Kaisa ei sääli, hän on vahingoniloinen. Hän kuuntelee Susannan itkuista supinaa. Mikko on kietonut ystävällisenä miehenä lihaksikkaan käsivartensa itkevän sulottaren ympärille: syli on turvallinen mesta itkeä.

-Mä en noista Raamatun jutuista mitään tajuu. Mut etkö sä vois kuunnella nyt sydämes ääntä, ehdottaa Mikko Susannalle. -Voisiksä ajatella, että se meidän yhteinen kokemus siellä Kaisan kämpässä oli jotenki tarkotettu yhdistämään meidät? Jos se oli Luojan merkki tai jotain. Emmä kyl näist tiedä.

-Ei, kun raamattu kyllä kieltää eroomasta. Me ei voida jatkaa tätä. Mä en voi jatkaa, mulla on mies ja lapsi. Ja mun usko ja omatunto kieltää tän, mitä me on tehty, nyyskii Susanna-raiska.

Antakaa palaa vain, ajattelee viinin irstauttama Kaisa rumassa Arikoivus-luukissaan. Kaisan yliminä on alkoholiliukoinen; suhtautuminen moraalisiin kysymyksiin on hyvin suurpiirteinen aina punaviinin jälkeen. Siksi Kaisa aikookin siviiliin siirryttyään alkoholisoitua harkitusti ja hienostuneesti. Alkoholisoitumisaie on Kaisan ensimmäinen päätös, joka ei palaudu ajopuumenoon tai muuhun epämääräiseen lojuskeluun. Kaisa tekee ensimmäisen kerran elämässään itsenäisiä aikuisen naisen päätöksiä.

Tarjoilukärryn tullessa takaisin kolmosvaunuun ollaan jo Mikkelissä. Kaisa ottaa lisää viinaa. Hän ei tiedä, kuunnellako iPodista jatsia vai seuratako ennalta arvattavaa rakkauskeskustelua. Jatsissakin rakastetaan syntisesti, mutta jatsistandardeissa soolot ovat paremmat kuin tässä Mikko-Susanna-kappaleessa. Tässä viimeksi mainitussa kupletissa on siirrytty raamatulliseen töpöttelyyn. Susanna kertoo Mikolle, että kyllä suuri Jumalan mies Daavidkin lankesi nähtyään kauniin Batseban. Ja Daavid jopa tappoi tämän Batseban miehen saadakseen Batseban vaimokseen. Ja Jumala tätä Daavidia siltikin rakasti.

-Ei me sentään olla ketään tappamassa, ripittäytyy Susanna itselleen. -Ja kyllä moni uskovainen on eronnut. Eikä tämä ole edes niin mustavalkoinen juttu. Mun mies ei nykyisin huomioi mua ollenkaan, sille sen työ on tullut ykköseksi. Ei sekään oo oikein. Niin että en mä oo se ainoo, joka meidän liitossa väärin tekee.

Mikosta on tullut junamatkan aikana Daavid ja Susannasta Batseba. Suuria Jumalan ihmisiä on Kaisan silmien edessä valmistunut puhtaimmasta kullasta. Kaisaa vituttaa, kun hän ei tule näkemään tämän Ikuisen Kertomuksen jatko-osia, joita aivan varmasti on luvassa.

Muutenkin Kaisa on pettynyt tiedotuspoliittisiin asioihinsa. Hän ei enää jaksa eritellä tai luokitella. Tarkoitus oli, että ennen vapautumistaan Kaisa saa laadittua ruutuvihkoonsa oppilaiden huoltajista ja heidän pikkunussukoistaan nelikenttäkaaviot. Pari vuotta sitten se olisi onnistunut helposti. Silloin Kaisan oksennuksista erottuivat kaikki yksityiskohdat, joita oli helppo kuvailla nahkeakantisiin ruutuvihkoihin. Nyt Kaisan oksentelumuistelot ovat pelkkää katkeraa sappinestettä, jossa ei lillu palasia, joita voisi luupilla tutkistella. Puoliväkisin Kaisa päättää nelikentät kuitenkin raapia kokoon ennen kuin hänet integroidaan yhteiskuntaan ja hän pääsee aloittelemaan viiniharrastustaan. Suurella tunteella Kaisa ei kouluun liittyviä analyyseja pysty tekemään. Mutta tehdäänpä sitten hampaat irvessä, jos jaksetaan, Kaisa ajattelee.

Sitten hänen ajatuksensa alkaa liidellä surrealistimaailmoissa niin kuin se aina juuri ennen nukahtamista liitelee. iPodista tulee Blue Train. Kaisa nukahtaa, pää nojaa tärräävään junanikkunaan. Rauha on laskeutunut kaikkien vaunussa istuvien sydämiin. Jeesuksen oma Susanna torkkuu hänkin. Pää Mikon sylissä. Mikko lukee Guitar Playerin uusinta numeroa. Määränpää ei ole tärkein. Matkanteko on.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: