Kolmen kerroksen väkeä

Omahoitaja on hävittänyt lompakkonsa. Se tonkii hermostuneena Pentikin muovikassia ja muita nyssäköitänsä. Sen pää pyörii kuin maakotkalla, kun se haravoi katseellaan terapiahuonetta lompakon löytymisen toivossa. Se supisee, että olisiko kukkaro jäänyt aamulla kuitenkin kotiin. Vai onkohan nuoriso anastanut sen aamubussitohinassa? Kaisa vakuuttaa, että omahoiturilla on varmastikin ollut rahapussi mukana tämänpäiväisellä ostosretkellä, jonka hoitaja on tehnyt ruokatuntia liu’uttaen.

-Ellet sit oo varastanu Sokkarilta ja Pentikistä nuita juttuja, jotka sulla on nuissa muovipusseissa, Kaisa piikittelee.

Hoitaja ei pidä siitä, että mielisairaat ihmiset vittuilevat sille varastelemisista. Se muistaa tosin maksavansa luomutomaattinsa halpojen espanjalaistomaattien hinnalla. Ja remonttiäijillekin hoituri on maksellut pimeänä keittiön ruoanlaittosaarekkeen rakentamisen. Terveet, fiksut ihmiset osaavat käyttää harkintaa eettisissä valinnoissaan, älähtää hoitaja mielessään kalikan kalahtaessa. Ja joka tapauksessa hullut pysykööt ruodussaan älköötkä hyppikö ammatti-ihmisten nenille, tuskin on tälläkään vankimielisairaalan asiakkaalla vara aukoa päätään normaaleille veronmaksajille.

Kaisa on onnellinen, kun hoiturista ei ole pitämään tänään hänelle positiivisen ajattelun kurssia. Hän päättää kertoa oman syvyyspsykologisen unensa. Nyt on hyvä hetki jutella syvällisiä, koska hoitajalla ei ole aikaa kuunnella; kaikki sen aika menee lompakkohöyryämiseen.

Kaisa on nähnyt unen, jossa Sigmund Freud on leikkinyt nukkekotia Pilpatsuon koulun henkilökunnalla. Freudin nukkekodissa on ollut kaksi kerrosta ja lisäksi valolta suojattu kellari rottia, vanhoja rojuja ja pannuhuonetta varten. Keskimmäisen kerroksen optimisti-Freud on rakentanut ja sisustanut opettajia varten. Alunperin Freud on halunnut opettajien olevan tässä talossa niitä, joiden minuus on kehittynyt hallitsemaan yläkerran vaativaa yliminää ja toisaalta pitämään kurissa kellarissa rietastelevaa viettielämää. Katsellessaan Pilpatsuon opetushenkilöstöä Freud joutuu kuitenkin luopumaan haaveistaan. Tasapainoisia opettajia nukkekodissa on kovin vähän.

Freud on vittuuntunut, koska hän on maalannut tervehenkisen keskikerroksen seinät moneen kertaan siniseen taittuvalla valkoisella. Ja valoverhojen ompeleminenkin on ollut aivan mielisairasta puuhaa. Suurin urakka on ollut nimenomaan tässä terveiden ihmisten egokerroksen sisustelussa, ja nyt kuitenkin vain pari hassua opettajaa pääsee tähän kerrokseen näkemään Freudin huolellisten pikkukätösten jälkiä.

Huoaten Freud asettaa egokerrokseen Älykkömiehen ja Rouva Hyvähermoisen. Älykkömies moikkaa Freudia, he ovat vanhoja tuttuja. Lukevat samoja kirjoja ja katsovat televisiosta vain Teemaa. Freud kysyy Älykkömieheltä, mitä mieltä se on uudesta opetussuunnitelmasta. Älykkö vastaa, että opetussuunnitelma on ihan hyvä. Tarpeeksi hyvä. Älykkö ymmärtää oman paikkansa tässä nukkekodissa ja laajemminkin maailmassa. Se on tyytyväinen työelämässä vallitsevaan tilanteeseen, ja joskus se jopa nautiskelee työstään. Viime vuonna sen laatima historian oppikirja voitti kultaa kansainvälisessä oppikirjakilpailussa. Älykkömies on iloisen ylpeä saavutuksistaan, koska se tietää omat rajansa ja senkin, että aina ei elämässä näin hyvin mene.

Rouva Hyvähermoiseen Freud on myös varsin tyytyväinen. Hyvähermoisen kohdalla ei tarvitse pelätä hysteriaa tai helmikuisia hermoromahduksia. Hyvähermoinen tulee aamulla töihin, tekee työnsä omien voimavarojensa mukaan, pitää penskat kurissa ja lähtee illaksi Lilla Teaterniin ja sen jälkeen syömään itse leipomaansa pullaa.

Vähän aikaa mietittyään Freud päättää alentaa psykoanalyyttista rimaansa. Näin egokerrokseen voidaan päästää myös Tuurijuoppo ja Muusikonretale. Nekin hoitavat opetushommansa realismipohjalta, miettii Freud. Tokihan Tuurijuopon kanssa on välillä paikallepääsemisongelmaa ja Muusikonretalekin loikkii aina siitä, missä aidankorkeus on häntä varten erikseen räätälöity. Oppilaiden kannalta nuo kaksi -Tuurijuoppo ja Muusikonretale- kuitenkin ovat melko luotettavaa porukkaa, toteaa Freud. Hän päättää katsella muutamia seksiin, päihteisiin ja rokkenrolliin liittyviä asioita sormiensa lävitse.

Kellarin alhaiseen viettikerrokseen Freud sijoittaa Pilpatsuon opettajista Selkäänpuukottajan, Poliitikon, Vonkaajan, Blondin ja Kaisan. Kaisa on kidnappaaja eikä sille tarvitse selittää sen loppusijoituspaikkaa. Selkäänpuukottaja-Tarja sen sijaan vaatii kovaan ääneen hyvää selitystä. Freud kertoo sille kauniisti, että hän tämän talon luojana on kuullut sekä nähnyt kaiken senkin, minkä Selkäänpuukottaja on puhellut ja puuhastellut salassa.

-Ihan hyvä reksi sinusta tulee kuitenkin, älä peljästy, Freud toteaa Selkäänpuukottajalle. -Pimeässä sinun on oikein hyvä taktikoida ja laatia urasuunnitelmaa.

Kaisa on aidosti vahingoniloinen Selkäänpuukottajan kellarikohtalosta. Selkäänpuukottaja on se, joka on aina muistanut lohduttaa Kaisaa kertomalla suureen ääneen, kuinka hänellä ei ole mitään vaikeuksia oppilaiden kanssa. Lisäksi se on usein kahdenkeskisissä keskusteluissa analysoinut Kaisan olemusta: olemus on liian tyttömäinen ja epävarma kasvatusalan töihin. Omia tekemisiään se ärsyttävä akka on kaikki nämä vuodet liioitellut ja soittotaitojaan roimasti yliarvioinut.

-Todellisuudessa sä et ole missään Jyväskylän Kaupunginorkesterissa ikinä selloa soittanut, kai mä nyt sen tajusin valheeksi heti kättelyssä, Kaisa marmattaa Selkäänpuukottajalle kellariloukon turvallisessa pimeydessä. Kellarissa ei tarvitse käyttäytyä korrektisti, ja se on Kaisan mieleen.

Selkäänpuukottaja sihahtaa Kaisalle hiljaa, että se varmasti kostaa tällaiset päänaukomiset, kunhan siitä tulee rehtori. Yhdessä Poliitikon kanssa ne varmasti järjestävät asiat niin, että parin vuoden kuluttua sekä Pilpatsuon rehtorinkopissa että Kokoomuksen eduskuntaryhmässä Kaisa näkee tuttuja kasvoja. Toisin kuin Kaisalla, näillä kahdella keski-ikäisellä naisella on tukijoukkoja politiikassa, liike-elämässä ja koulutoimessa.

-Lasten etuja me molemmat ajamme, aloittaa Poliitikko automaattisen linjapuheensa kellarissa jaaritellen tasa-arvosta, korkeatasoisesta koulutuksesta ja hyvästä lapsuudesta.  (Poliitikon omat penskat ovat väkivaltaisia sosiopaatteja, koska Poliitikon aika menee vaalityöhön.)

Poliitikon kokkariääntä kuunnellessaan Kaisa ymmärtää tärkeimmän. Ensimmäinen lasten etu niin Poliitikon kuin Selkäänpuukottajankin mielestä on se, että punaiseen puseroon pukeutunutta Kaisaa vedetään kellarin pimeydessä turpaan nainen-naiselle-tyyppisesti.

Vonkaaja ja Blondi ovat vain tyytyväisiä kellarin pimeään atmosfääriin. Niitä eivät kiinnosta rehtori- tai eduskuntavaalit. Blondi heiluttelee ja koketeeraa hiustenpidennyksiensä kanssa Vonkaajan kertoessa pari erinomaisen rasvaista juttua. Blondi on jo 38-vuotias, ja silti se tunkee aina selluliittinsa hiukan liian pieniin ja nuorekkaisiin mekkoihin. Tässä pimeydessä selluliitti ei erotu, riehaantuu blondi. Se ja Vonkaaja järjestävät itselleen soittoruokalaolosuhteet. Ne pyytävät Freudia kääntämään selkänsä, kun ne vetäytyvät vanhojen Neuvostoliitto-karttojen taakse suunnittelemaan maantietotunteja.

-Vähän ehkä mennään terveystiedonkin puolelle, vinkkaa Vonkaaja muille kellarin opettajille. Blondi taputtaa komeaa Vonkaajaa päälaelle ja nauraa uskollisesti Vonkaajan vitseille, sananmuunnoksille ja punaviinipänikälle.

Freud kipuaa ylös kellarin portaat ja päättää jättää alakerran väen omaan rauhaansa. Hän on hyvin väsynyt, vaikka hän on viipynyt vain kymmenen minuuttia id-kellarissa. Kuinka helvetissä nuo tampiot pystyvät kaiken tuon sirssiloimisensa ohessa hoitamaan opetustyöt, Freud huokailee kiitollisena siitä, ettei ole opetustoimenjohtaja vaan aikaa sitten kuollut psykiatri.

Vintillä yliminäkerrokseen sijoitettujen opettajien tunnelma on harras, huomaa Freud kivuttuaan kaikki 123 rappusta. Uskovaiset ja Mammat puhuvat sopuisasti keskenään. Ne ovat kovin huolestuneita maailmantilanteesta. Mammat ovat lisäksi erittäin väsyneitä, koska ne kantavat öin ja päivin äidillistä huolta koulun lasten olemisesta. Mammojen vuorokausissa on 54 tuntia. Onneksi on, koska niiden pitää ehtiä suunnitella yhteistoiminnalliset oppitunnit, kirjoittaa viikoittaiset raportit oppijoiden koteihin, ylläpitää päivittäin sähköistä reissuvihkoa ja luokan blogia, lukea ammattikirjallisuutta, tehdä ravintoympyrähyväksyttyä ruokaa omalle kuusilapsiselle perheelleen, viedä vanhimpia lapsia soittotunneille, nuorinta puheterapiaan ja keskimmäistä kuvataidekouluun. Lisäksi aikaa kuluu yleiseen huolestumiseen, vihanhallintaharjoitteisiin, viikoittaisiin urheiluharrasteisiin ja parisuhteen hoitamiseen. Mammojen syyllisyydentunne on hirvittävä, mutta syyllisyys kuuluu vanhemmuuteen, opettajuuteen ja naiseuteen. Näin luki Kodin Kuvalehdessä, kertoo yksi Mammoista.

Uskovaiset yhtyvät Mammojen otsanrypistelyyn. Niiden mielestä Mammojen asiat ovat hyvin, vaikkakin yksi Mammoilta puuttuu ja sen mukana kaikki. Uskovaisten mukaan elämään pitää mahtua yhteistoiminnallisten oppituntien, viikkoraporttien, sähköisen reissuvihkon, ammattikirjallisuuden lukemisen, terveellisen ruoanlaiton, lasten soittoharjoitteiden, puheterapioiden ja kuvataidekerhojen, yleisen huolestuneisuuden, vihanhallinnan, urheilun ja parisuhteen lisäksi myös aikaa kaikkein tärkeimmille: elävälle Jumala-suhteelle, rukouselämälle ja seurakunnassa työskentelylle.

-Tämä maailma on pahan vallassa, ja mikäli emme pidä itseämme kurissa, olemme myös me hyvin nopeasti pahan vallassa, jutustelevat Mammat ja Uskovaiset yläkerrassa hillitysti.

-Minne sinä menet kuolemasi jälkeen, kysyy yksi sieluista huolestunut Uskovainen huomatessaan Freudin.

Freud sanoo, ettei hän tiedä, mutta nyt ainakin hän aikoo jättää tämän nukkekodin vähäksi aikaa. Hänen on nimittäin vietävä Kellokoskelle Marjatta-opettaja. Sen vainoharhaisuus on taas mennyt niin pitkälle, ettei sitä tässä nukkekodissa voida enää hoitaa. 59-vuotias Marjatta kiljuu pihalla tietävänsä, kuka hänen opettajanoppaitaan varastelee ja lukujärjestyksiään muuttelee.

-Syyllinen tulkoon esille, tai teen asiasta poliisijutun! Lisäksi popliinitakkini on liattu, se oli aamulla vielä puhdas! Minua vainotaan ja tiedän, kuka vainoajani on, hurjastelee englantia opettava Marjatta.

Stressaantunut Freud ihmettelee, miten Marjatan karjunta voi kuulua nukkekodin superegovintille saakka, vaikka se naakka on pistetty lepositeisiin ja Freudin Citroenin takakonttiin. Freud kiroilee ja vannoo vetävänsä tänä iltana kokaiinia nokkaansa hyvin rajusti.

__________________________________

-Nii-in, siihen se uni sit loppuikin, lopettaa Kaisa kertomuksensa. Kaisa on ylpeä tyylipuhtaasta unestaan, jonka juoni on ollut selkeä ja tunnelma jopa bunuelmainen.

Omahoitaja penkoo kaappejaan. Se on levitellyt kirjoituspöydänlaatikoiden sisällön lattialle. Lompakkoa ei löydy, deodorantti on pettänyt. Hoituri ei ole kuullut sanaakaan Kaisan puheista. Kaisan mielestä asioiden näin ollessa he ovat saavuttaneet raikkaan win-win-tilanteen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: