Rehtoreita

Gregor Saavalainen on tuonut äitinsä paristonvaihtoon Kuopion yliopistosairaalaan. Saatuaan uutta jännitettä sydämentahdistimeen ja kuulolaitteeseen äiti hanakoituu utelemaan poliisityöhön liittyviä asioita. Erityisesti sitä kiehtovat julkkisten huumehässäköinnit. Niistä Gregor ei tahdo mummeleille kertoa. Hän väistelee äidin kysymyksiä ja päättää viedä sen Kaisan luo saamaan jotain muuta ajateltavaa. Kaisaa ja äitiä yhdistää iloinen pahansuopuus ja ne tulevat varmasti hyvin juttuun.

Gregor istuttaa äidin ja Kaisan Niuvanniemen puutarhakeinuun, antaa niille säkillisen Hanna Partasen munkkeja ja lähtee itse tutkimaan alueella kasvavia puita. (Vanhat puut ovat aina kiehtoneet Gregoria, ne ovat eläneet ennen häntä ja jäävät elämään hänen jälkeensä.) Vaahteran alta Gregor katsoo keinussa napottavaa parivaljakkoa. Äiti rapsuttelee hilseileviä maalisuikaleita keinun käsinojasta. Se on ripustanut ylleen rintarosseja, sormuksia ja useita hopeavitjoja. Gregorille tulee äidin korumäärästä mieleen Tsehovin novelli, jossa kunniamerkeillä itsensä koristanutta ukkelia kutsuttiin ikonostaasiksi. Kaisa ei näytä sen vakuuttavammalta. Sen suu käy. Se on päässyt lukemaan valittuja ja saamarin puolueellisia esseitä elämänsä rehtoreista. Gregoria rehtoritarut eivät kiehdo, äitiä näemmä sitäkin enemmän. Entiset opettajat ovat omituista väkeä.

Kaisan jännitys ei näy ulospäin. Opetustyön antamalla rutiinilla hän lukee Gregorin äidille tekstejä eikä sielussa riekkuva epävarmuus tärisytä ääntä.

-Olen kolmentoista opettajavuoteni aikana tavannut kaksi erinomaista rehtoria, Kaisa aloittaa.

Gregorin äiti keskeyttää ja sanoo tavanneensa yhden asiallisen rehtorin 40 opettajavuotensa aikana:

-Ja sekin yksi osoitti asiallisuutensa jättämällä rehtorinvirkansa oltuaan virassa kaksi kuukautta.

Kaisa rentoutuu ja jatkaa:

-Hienoin ja sukupuuttonkuollein rehtorien lajityyppi on hyväntahtoinen patruuna nimeltä Raimo. Hyväntahtoinen patruuna oli syntynyt vuonna 1939 ja se teki viimeiset rehtorivuotensa vuosituhannen vaihteessa. Patruuna oli filosofian tohtori ja ahkera numismaatikko. Alaisistaan se piti hyvän huolen. Se keskusteli nuorimmankin tolvanan kanssa niin henkeviä, että tämä tolvana ymmärsi heti vaihtaa Radio Rexin Ylen Ykköseen.

Kaisa alkaa selittää mummelille, mikä on Radio Rex. Muori seuraa aikaansa ja tietää kaiken kaupallisista radiokanavista. Se huitaisee kädellään Kaisan jatkamaan turinointia. ”Preesensissä, koska 1939 syntynyt mies on vielä ihan kopsakka ukko”, muori ojentaa Kaisaa eikä Kaisa potki tutkainta vastaan.

-Patruunasta henkii sivistys ja suvaitsevaisuus. Luonnonkähäränsä se taltuttaa Suavella ja raggarioppilaat yhdellä lempeällä mutta epädemokraattisella puhuttelulla. Käräjöivä opettajakunta palvoo esimiestään ja lopettaa kiroilunsa ja riitelynsä heti, kun patruuna astuu opettajanhuoneeseen. Kukaan ei tiedä, mihin hyväntahtoisen patruunan luontainen johtamistaito perustuu. Nuoret plantut luulevat, että ikä ja sotien näkeminen ovat patruunan salaisuus. (Nämä samat kaksivitoset opettajankuilakkeet ostavat ”sotiemme veteraanit” -tulitikkuja ja luulevat kaikkia patruunan ikätovereita hienostuneiksi gentlemanneiksi, vaikka suurin osa patruunan sukupolven ihmisistä on alkoholisoitunutta jallunlukijaa/tupakoivaa hyvinkääläismummoa.)

-Hyväntahtoinen patruuna epäilemättä lukee paljon eikä harrasta avioeroja tai muita muotikekotuksia. Ehkäpä patruunan salaisuus onkin hänen humanistisissa harrasteissaan. Tai siinä, että hän tuntee kaikki ruokasienet ja pukeutuu solmioon, puvunhousuihin ja silkkipusakkaan, jossa on resorit sekä vyötäröllä että hihansuissa. Kenties 70-luvun öljykriisi on tehnyt patruunasta hyväntahtoisen patruunan. Tai jospa kaiken takana on nainen. Kuka tietää?

-Sitä paitsi patruuna horjuu parhaillaan haudanreunalla ellei ole jo langennut maanpoveen. Niin että ketä tämäkään salaisuus edes kiinnostaa? Enää? Kaisa lopettaa saarnansa.

-Aijjahas. Mikäpä se sitten oli tämä toinen kelvollinen rehtori? kysyy mummeli ja patistaa Kaisaa lukemaan pidemmälle.

Kaisa lukee muorille kertomuksen espoolaisesta rehtorista, joka on joutunut olemaan poissa työelämästä viisi vuotta rintasyövän ja loppuunpalamisen takia. Ennen sairauslomiaan rehtori oli ollut tavanomaisen lattea ja vaativa pirulainen. Se oli kilpaillut muiden espoolaisten naisrehtorien kanssa siitä, kenen koulun merkillisyyksiä esiteltiin eniten Hesarissa. Lomansa jälkeen se kuitenkin oli hurahtanut hauskaksi ja ymmärtäväiseksi ihmiseksi ja oli alkanut suojella alaisiaan projekteilta, uudistuksilta ja Antti Kalliomäen seipäiltä.

-Siltä reksiltä puuttui toinen tissi ja vamaan siksi sen sydän olikin saanut laajentua niin mukavaksi, Kaisa lopettelee epistolaansa.

Gregor Saavalainen tulee puunhalauskiertueeltaan ja komentaa äitinsä liikkeelle. Äidin ja Kaisan jutut ovat selvästi jääneet kesken. Äiti on silminnähden harmistunut, kun visiitti on ollut näin positiivinen. Se haluaa selvästi tulla huomenna kuulemaan lisää, makoisimmat jutut ovat takuuvarmasti vielä käsittelemättä. Gregor ojentaa sille sen kyynärsauvat ja sanoo, että jos se nyt suostuu kipittelemään autolle ilman eri nalkutusta, se pääsee huomenna uudestaan Kaisan luokse. Äiti sanoo Kaisalle näkemiin ja toteaa, että Kaisassa itsessään on varmasti myös aika paljon vikoja, kun se on vaihdellut työpaikkojaan niin usein. Kaisa peittää harmistuneisuutensa ironiaan ja sanoo, ettei hänessä ole mitään vikaa.

-Huvin vuoksi ja urheilun kannalta tulin tänne vankimielisairaalaankin. Vikoja minusta ei löydy, Kaisa sanoo hyvästiksi. -Tulet huomenna uusiks, ni saat kuulla, kenessä ne suurimmat viat on ollu.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: