Erilaisia koulutussituaatioita

Mikään ei pelasta Kaisaa täydennyskoulutukselta. Sitä on olemassa kolmea eri lajia.

Kevyin koulutus kestää vain yhden iltapäivän. Kaisa istuu rehtorin vieressä auditoriossa. Lavalle kopsuttelee hillitty opetushallitusnainen. Sillä on polkkatukassaan vaaleat raidat niin kuin Kaisallakin. Se on itsekin ollut opettaja; se paistaa siitä kauas. Kaisa tietää, että nainen ei ole jaksanut peruskoulun jatkuvia kehittämisprojekteja ja taajaan vaihtuvia oppimiskäsityksiä. Siksi se onkin vaihtanut leiriä. Nykyisin se kouluttaa Kaisoja, jotta Kaisat kehittäisivät peruskoulua hänen puolestaan ja tiedostaisivat situaation merkityksen oppimisprosessissa.

Polkkatukka heittelee monivärikalvoja piirtoheittimelle. ”Jokainen ihminen on laulun arvoinen”, lukee ensimmäisessä kalvossa comic sans -kirjaisimilla. Nainen oikoo prässihousujensa lahkeita ja viuhtoo käsiään. Tonni vetoa, ettei se ole kuullut yhtään Veikko Lavin laulua, miettii Kaisa.

Seuraavissa kalvoissa on sitaatteja Pikku Prinssistä. Polkkatukka korostaa kontekstuaalisuuden funktiota. Se haikailee kokemuksellisen oppimisen ja elämyksellisyyden perään. Se kertoo Kaisalle, kuinka erilaista oppijaa ohjataan prosessoimaan ja reflektoimaan.

Viimeisessä kalvossa seisoo Jaska Jokunen. Kaisalla ei ole mitään Jaska Jokusta vastaan mutta hänellä on erittäin paljon tuota opetushallituksen pyöreäpäistä naista vastaan. Kun koulutuspäivä loppuu, Kaisa aloittaa taputtamisen ja aplodeeraa niin pitkään, että pyöreäpäinen kouluttaja varmasti ymmärtää situaation merkityksen.

Luovuuskurssi on astetta karseampi kuin situaatiokoulutus. Siksi ennen luovuuskurssia Kaisa hakee työterveyshuollosta Imovanea. Kaisa jaksaa olla läsnä, koska hän tietää saavansa vaipua onnelliseen tiedottomuuteen luovuuskoulutuksen jälkeen.

Luovuuskouluttajat ovat jyväskyläläisiä kuvataiteeseen erikoistuneita luokanopettajia, jotka ovat väsyneet työhönsä ja siksi perustaneet opettajienkoulutusfirman. Toinen kouluttaja on pitkä ja takakireä. Kaisa on varma, että sillä on kaarituettomat tissiliivit ja hillitysti mascaraa. Siitä näkee, että se halveksii kaikkia niitä, joilla on itsetunto ja pankkitili miinuksella.  Toinen kouluttaja on hampputukkainen nainen, joka on imettänyt ja kantanut aboriginaalihuivissaan jokaista lastaan niiden nelivuotissynttäreihin saakka.

Naiset käskevät Kaisan työkavereineen makaamaan lattialle. Stereoista soi Buena Vista Social Club, koska opettajat ovat niitä, jotka tahtoisivat mieluusti käydä vuosittain Pori Jazzissa näyttäytymässä. Musiikkituokion loputtua opettajille annetaan savipallerot, joista tulee muovailla jotain – mitä tahansa. Naiset siunailevat koko rahan edestä, kuinka ihanan lahjakkaita ja luovia nämä eteläsuomalaiset luokanopettajat ovat. Kaisa ihmettelee, miksi helvetissä Suomen lahjakkaimmat ihmiset istuvat täällä kuuntelemassa tätä karmeaa paskaa. Hän vääntää savipallukasta tuhkakupin ja vannoo aloittavansa tupakoinnin heti illalla.

Viiden tunnin muovailu- ja luovuuskurssituksen jälkeen kouluttajat halaavat kaikkia koulutusiltapäivään osallistuneita. Ne ottavat osallistujien savimötikät mukaansa. Kotona Jyväskylässä ne polttavat ja lasittavat tekeleet ja kiinnittävät ne piikkilangalla harmaaseen lankkuun. Sitten ne lähettävät taideteoksen rehtorille. Rehtori asettaa teoksen opettajainhuoneen sivupöydälle muistutukseksi elämän syvimmistä arvoista.

Kolmannen asteen täydennyskoulutus tapahtuu Heinolan kurssikeskuksessa. Sen Kaisa haluaa unohtaa kokonaan. Oikeastaan on aivan sama, mitä Heinolassa opinnoidaan. Tärkeintä on se, että siellä asutaan kimppakämpissä, joissa otetaan koulutuspäivien jälkeen siideriä. Siiderin ja Maikkarin äärellä meikataan, jotta voidaan lähteä tanssimaan.

Kaisan kämppäkaverilla on ankea avioliitto. Hän saa tanssilattialla ja vähän muuallakin lohtua viisikymppiseltä miesopettajalta. Mies on Tornion ainoa miespuolinen kasvatustieteen maisteri ja on siksi saanut kunnalta rahaa täydennyskouluttautumiseensa. Kaisa istuu Jaffan kanssa ravintolassa ja katsoo, kun kämppäkaveri vaihtaa kännisiä kielisuudelmia kähmivän torniolaisen kanssa. Aamulla kämppis on lohduttoman hiljainen. Mutta silti se antaa sähköpostiosoitteensa maisteri Torniolle.

Tämä miljöö ja tämä loputon koulutusviikko ajavat Kaisan teodikean ongelman äärelle: kuinka Jumala, joka on hyvä ja kaikkivaltias, saattaa antaa tämän kaiken tapahtua viattomalle Kaisalle?


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: