Mustelmia Surmajoen opettajankoulutuslaitoksesta – osa 3

Kaisan opettajaksi valmistuminen viivästyy hänen laiskuutensa ja onnettomien kotiolojensa takia. Lisäksi hänellä on paljon konflikteja linjanjohtaja Hillevi Hulpion kanssa.

Linjanjohtaja Hillevi Hulpio on miljoonan alan asiantuntija. Suurin hänen intohimoistaan on musiikki. Hän soittaa, laulaa klassista sekä johtaa kaikkia Surmajoen ja ympäristökuntien poika- ja mieskuoroja. Hillevi Hulpion pokeri ei petä koskaan. Hänen ulkoinen olemuksensa on aina hyväntuoksuinen ja sisäpuolelta hän on erittäin lahjakas.

Koska Kaisa soittaa viulua ja pianoa, hän pääsee Hillevi Hulpion sisäpiiriin jo opintojen alussa. Kaisa on Hulpion varaventtiili, koska onhan Hulpion purettava paineitaan johonkin. Senhän nyt tohelokin ymmärtää. Hillevi Hulpio puhuttelee Kaisaa usein kahden kesken:

-Kuule, mikä sinä luulet oikein olevasi? Luuletko kenties olevasi niin hyvä musiikissa, ettet tarvitse minulta mitään?

Kaisa on aina yhtä typertynyt, että minäkö. Minä, rakas ihanainen linjapäällikkö, en luule olevani yhtään mitään.

-Minä en ole mitään. Minusta ei tule mitään. Ole aivan huoleti, rakas Hillevi. Minä olen ja tule aina olemaankin täysi nolla, ihan totta, Hillevi! Kaisa haluaisi sanoa.

Kaisa ei ymmärrä, miksi Hillevi luulee, että Kaisa luulee olevansa jotain. Tai ehkä Kaisa todellakin luulee olevansa jotain. Kaisa on ehkä ylpistynyt. (Mistä? Gradun viivästymisestä? Tai kenties siitä kerrasta, jolloin hän soittaa yliopiston kevätkonsertissa. Kaisa menee lavalle viuluineen luullen olevansa Linda Lampenius. Kaisa soittaa yhtä hyvin kuin Muhammed Ali. Parkinsonin tautiin sairastumisen jälkeen.)

Kerran Hillevi Hulpio haukkuu Kaisan koko yliopiston mieskuoron edessä. Siellä ovat ne kaikki ihanat opettajaksi opiskelevat pojat, jotka Kaisa on huomannut mutta jotka eivät ole huomanneet Kaisaa. Kaisan tulisi olla kuoroharjoituksissa säestämässä kuorojoiuntaa kello 18. Hän on kuitenkin nukahtanut lihapullarasian ja Kauniiden ja Rohkeiden ääreen. Hillevi Hulpio tietää, että Kaisa on täysin vastuuton ihminen ja siksi hän manaa kovaäänisesti Kaisan syvimpään suohon mieskuoron edessä.

Siihen kuoron eteen Kaisa sitten puolisen tuntia myöhässä kävellä tepsuttaa viuluineen täysin tietämättömänä siitä, että hänet on minuutti aikaisemmin kirottu helvetin alimpaan kuiluun.

Asiat Hillevi Hulpion kanssa eivät mene aina kohdilleen. Ne eivät suostu menemään.

Koskaan Kaisa ei keksi kostoiskuja Hillevi Hulpiolle, vaikka hän haluaisi oikeastaan murhata hänet. Kaisa ei käännä Hilleville toista poskeaan kristillisen rakkauden nimissä vaan siksi, että hän on täysin aseeton Hillevin korkokenkien edessä.

Iltaisin, kun Kaisa toipuu television ääressä Hulpion hyökkäyksistä, hän ymmärtää, mitä Hulpiolle olisi pitänyt sanoa. Säkkituolissaan Kaisa käy dialogit läpi uudelleen. Säkkituolisessioissa Kaisa on sankari.

Tilanteet soljuvat oikeasti tähän tapaan.

Hillevi Hulpio:

-Kuulepas, Kaisa Miettinen. Tulepa tänne sivummalle. Mikäs ihme sinä luulet olevasi? Minä järjestin suuressa laupeudessani sinulle paikan Surmajoen konservatorion sinfoniaorkesterista. Nyt annoin itselleni kertoa, että olet hävinnyt orkesterista. Tuo on sellaista röyhkeyttä, ylimielisyyttä ja laiskuutta, jota minä en voi hyväksyä. Minä näin todella vaivaa, että sain sinut -tuollaisen amatööriviulistin- sinne orkesteriin. Millainen opettaja tulee ihmisestä, joka jättää kaiken kesken? Vastaa minulle.

Kaisa Miettinen:

-Kyllä minä sen nyt alan tajuta, että tyhmää oli se semmoinen. Minun olisi pitänyt jatkaa siinä orkesterissa. Minussa on paljon parannettavaa, olen täysi idiootti. Hillevi, sinä olet oikeassa. Annatko anteeksi?

Illalla tämä samainen keskustelu käydään Kaisan makuuhuoneessa seuraavasti.

Hulpio:

-Kuulepas, Kaisa Miettinen. Tulepas tähän sivummalle. Mikä luulet olevasi, kun lähdit pois siitä sinfoniaorkesterista?

Hillevi saa asialliseen kysymykseensä asiallisen vastauksen:

-Kuulepa sinä minua, Hilleri. Asia on nyt niin, että minä menin sinne sinun orkesteriisi, sinne kakkosviulun takapulttiin ihan kiltisti soittamaan epävireisesti sitä toista viulua. Mutta siellä pahuksen orkesterissa oli venäläinen gigolo nimeltään Jura Kormetov, joka esittäytyi minulle ja minä hänelle. Ja kun kerran täällä opintojen villissä maailmassa kaikki hyppivät kukasta kukkaan, niin ajattelin minäkin pitää peliä tämän venäläisen viuluvirtuoosin kanssa. Hilleri, minä flirttailin tuon huippuviulistin kanssa. Ja tämä poitsu kysyi minulta huonolla suomella, että pidänkö minä sitruunasta. Minä kerroin pitäväni. Mutta tuo hullu Jura Kormetov hankki minun osoitetietoni osoitepalvelusta. Ja eräänä myrskyisenä iltana hän ilmestyi luokseni, tunkeutui huoneeseeni, veti sitruunan makuiset kondomit esille ja alkoi repiä minulta kolttua pois.

Kaisa vetää henkeä kuvitteellisessa keskustelussaan ja jatkaa:

-Tarina jatkuu, Hilleri-pulmuseni. Se sinun luonasi majaileva amerikkalainen vaihto-opiskelija, vetopasuunansoittaja, jonka myös järkkäsit tuohon orkesteriin. Tämä amerikkalainen Gus. Hän kutsui itsensä minun luokseni, jotta minä voisin verrytellä englannin suullisia taitojani. Mutta niinpä vain hänkin halusi vetää pasuunansa esille minun kodissani. Niinpä, rakas Hilleri, minun oli aivan pakko lähteä sieltä sinun orkesteristasi, koska en halunnut tulla raiskatuksi.

-Ja siitä ammatinvalinnasta, Hilleri. Ehkei minusta todellakaan tule hyvää opettajaa. Minusta tulee hyvä huora. Minulla on suositukset omalta äidiltäni. Olen juuri lähettämässä kokovartalokuviani paikalliselle sutenöörille. Näin ollen pääset minusta hyvin pian eroon.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: