Mu(i)stelmia Surmajoen opettajankoulutuslaitoksesta

Kaisan mielestä Surmajoen opettajankoulutuslaitos vaikuttaa miellyttävältä paikalta. Hän on pelännyt etukäteen joutuvansa ahdistavaan akateemiseen vapauteen mutta rentoutuu, kun hänen käteensä lyödään normaali lukujärjestys, jonka mukaan tulee olla ja elää. Parissa viikossa Kaisa saa selville, mitkä tunnit tässä laitoksessa ovat pakollisia ja mitkä vapaaehtoisia eli luentoja. Luennot Kaisa aikoo skipata kautta linjan. Mikään mahti maailmassa ei saa Kaisaa heräämään aamukahdeksalta kuuntelemaan kasvatustiedepaskaa, joka tuntuu olevan aina sitä samaa itseään. Toki eri luennoitsijat ovat kääräisseet paskan erivärisiin paketteihin, mutta koreat puketit ja käärinliinat eivät ole Kaisaa koskaan kiinnostaneet.

Tentit sujuvat hyvin aina, kun Kaisa herää niihin osallistumaan. Tenttipäivinä Kaisa ei sekoa konsepteissaan vaan kirjoittaa ne täyteen soopaa.

”Oppiminen perustuu oppijan omaan motivaatioon. Opettajajohtoisuus on hylättävä saastaisena vaatteena. Oppija on aktiivinen ja innokas tutkija, tiedon konstruoija, skeemojen rakentelija. Opettaja pysytelköön taka-alalla omassa koordinaattorin roolissaan. Uusi opittu aines assimiloituu oppijan aiemmin konstruoimiin ajatusrakennelmiin. Äläkä ainoastaan puhu lehmästä, tuo lehmä oppimisympäristöön sisälle, niin lapset pääsevät tutustumaan opiskeltavaan ainekseen myös fyysiskinesteettisesti.”

Kaisa on nokkela tyttö. Hän huomaa jo ensimmäisen vuosikurssin lokakuussa, että Rahmaninovin kanssa valvotut yöt ja kofeiinihorkka innoittavat häntä raapustelemaan tenttipapereihin sen verran merkillistä hörinää, että kasvatustieteen dosentit menevät oikopäätä lankaan.

Toisena opiskeluvuotena kasvatustieteellinen totuus kuitenkin Kaisan mieliharmiksi muuttuu. Kaisan pitää päivittää tietojaan. Hän siirtyy kuulotorvensa ja berliininmunkkinsa kanssa jatko-opiskelijoiden varaaman kahvilapöydän viereen. Jatko-opiskelijoiden tarinoista Kaisa ymmärtää, että enää ei tenteissä sovi puhua konstruktivistisesta oppimisnäkemyksestä. Muodissa on sosiokonstruktivismi. Sosio tarkoittaa sitä, että oppiminen tapahtuu vuorovaikutuksessa, ei opettajan vaan toisten oppijoiden ja oppimisympäristön kanssa. (Penikat hyppivät tapeteilla ja pitävät helevetinmoista mekkalaa, Kaisa suomentaa itselleen.) Konstruktivismi tarkoittaa onneksi samaa kuin aina ennenkin: kersat etsiskelevät koulupäivän aikana tietoja eri lähteistä ja rakentelevat tiedonetsinnän jälkeen päissään ajatusmalleja. Nämä ajatusmallit ovat luonnollisesti yhdensuuntaisia tiedemaailman tutkimustulosten kanssa. Opettajan pitää koulupäivän aikana vain hiukkasen koordinoida, hymyillä kannustavasti ja nautiskella siitä, että lapsoset ketterästi konstruoivat ja vuorovaikuttavat päissään. Tiedonjanoisina.

Kaisa pitää sosiokonstruktivismista, koska hän on piällysmies.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: