Ammattikasvattaja meinaa tarttua haulikkoon

Kaisa käy parhaan ystävänsä Terhin kanssa luterilaisessa opiskelijaseurakunnassa. Kolmantena opintovuonnaan he työlääntyvät lopullisesti luterilaisiin silmälasipoikiin. Näin he ajautuvat muihin kristillisiin seurakuntiin kuten esimerkiksi tuonne helluntaiseurakunta Siioniin. Siellä tytöt kuulevat, että kesällä järjestetään Jeesus-aktio. Aktio on viikon kestävä terrori-isku, jonka aikana nuoret aikuiset menevät häpäisemään itsensä Surmajoen torin lavalle huutamalla tuomionsanoja kadotukseen menevälle karjalaiskansalle. Aktin aikana mennään myös laulamaan hengellisiä lauluja Prismaan. Kaunis lauluääni on saatanasta, koska musiikilliset lahjat helposti nousevat ihmissydämessä epäjumalan asemaan. Kaisalla ei ole hätää. Hän laulaa kovaa ja nuotinvierestä.

Siinä samaisessa talossa, jossa Kaisa veljineen ja koirineen asuu, asuu myös paikallisen helluntaisaarnaajan tytär, joka on aktion johtoryhmässä. Siksipä siinä Kaisan pihapiirissä pyörii jo ennen varsinaisen aktion alkua mukava helluntainuorten porukka.

On sunnuntai ja huomenna alkaisi sitten se Jeesus-aktio. Kaisa Terhille intoilee, että jääpä nyt hyvä uskonsisar, majaani yöksi, kun kerran täällä nämä aktiotoveritkin hengailevat ja Julius-velikin on soittoreissullaan jossakin. Terhi siihen, että mikäpä siinä. Ennen kuin Kaisa avaa kämppänsä oven, hän varoittaa Terhiä:

-Täällä voi haista vähän koiralle, koska en ole jaksanut pestä Brutusta.

Vähätpä on Kaisa hajuista tätä ennen tiennyt. Nimittäin juuri tänä samaisena siunattuna iltana karvainen veli Brutus on reagoinut vatsallaan. Ja onkin reagoinut oikein kunnolla. Koko asunto lainehtii vetelää koiranpaskaa.

Brutuksella on siis ripuli. Kaisa määrää Terhin kerrostalon pihalle Brutuksen kanssa. Itse hän siivoaa sen, minkä pystyy. Hän käyttää kaikkia kemikaaleja mäntysuovasta koskenkorvaan. Paska lähtee, haju jää. Kaisa aukaisee pienet tuuletusikkunat ja toivoo, että haju ajan myötä häviäisi. Nokkelana eläineksperttinä Kaisa päättelee, että Brutuksen on syytä käppäillä muutama tovi ulkoilmassa, jotta hänen herkkä koiranvatsansa tyhjentyisi kunnolla eikä sitä tarvitsisi enää tyhjentää asunnon lattialle, seinille ja kattoon.  Kaisa, Brutus ja Terhi viettävät viisi alkuyön tuntia koirapuistossa. Brutus paskoo ensin paljon, sitten yhä vähemmän. Lopulta hän ei jaksa enää ruikkia.

Kaisa sanoo uupuneena Terhille, että viedään nyt tämä rakki kotiinsa lepäilemään.

-Voisinkohan minä tuon kamalan lemun takia tulla luoksesi yöksi, hän kuitenkin anoo Terhiltä.

Terhi siihen, että totta mooses, ei tuossa hajussa voi erkkikään nukkua. Ja niin Brutus kotiin nukkumaan, pienet tuuletusräppänät auki ja Kaisa ynnä Terhi yöpymään Terhin hajuttomaan soluasuntoon. Kaisa toivoo niin kovasti, että tämä paskainen tarina loppuisi tähän, jotta hän pääsisi laulamaan Prismaan hengellisiä lauluja ja huutamaan maailmanloppua megafoniin. Mutta tämä paskainen tarina ei lopu vielä.

Aamulla sitten sinne Jeesus-aktioon, joka alkaa kello 12 Siion-temppelin pihalta. Sitä ennen Kaisa karauttaa Terhin kämpiltä kotiinsa katsomaan koiraparkaa, juottamaan sitä ja käyttämään aamukävelyllä. Ihmisjärki ei voi käsittää, mikä Kaisaa on odottamassa rappukäytävässä.

Kaisa avaa autuaana kerrostalonsa alaoven. Koko saakelin käytävä tulvii hirveänhajuista paskaa. Ja oksennusta. Kaisa kävelee lattialistoja pitkin kämppänsä ovelle. Oven edessä istuu hoikka Brutus odottamassa, että hän pääsee sisälle kerrostalokaksioonsa lepäilemään. Kaisa ei ymmärrä. Hän on aivan taatusti lukinnut piskin sinne kämppään yöllä. Kuinka maailmassa se on saattanut levitoida lukitun oven läpi paskomaan ja oksentelemaan koko käytävän täyteen?

Brutus ei tietenkään hallitse poltergeistiä eikä muitakaan Uri Gellerin tempauksia. Mutta jollakin ilveellä hän on yöllä luikauttanut koko 50-kiloisen vartensa siitä 20 senttimetrin levyisestä tuuletusikkunasta ulos. Pakkohan hänen oli, kun paskatti ja ikkunakin oli herkullisesti raollaan. Asiansa toimitettuaan hänen kuninkaallinen berniytensä oli tullut takaisin oman rappunsa alaovelle. Kenties postimies tai joku muu koiranystävä oli päästänyt eksyneen koiraraasun kotirappukäytävään.

Valitettavasti Brutus-paran vatsatauti oli taas rappukäytävässä nostanut päätään. Ja häntää. Ja tämän yksinkertaisen tapahtumaketjun seurauksena Kaisan kerrostalon alakerta lainehtii oksennusta ja paskaa. Kaisa pesee ja suihkuttaa parfyymejä. Hän myöhästyy aktioviikon ensimmäisestä Prisma-iskusta ja itkee. Haju jää rappukäytävään. Brutuksen, Juliuksen, Kaisan ja laajan ystäväpiirin on pakko kulkea koko Jumalan kesä ikkunan kautta ulos ja sisälle – onneksi Kaisa perheineen asuu ensimmäisessä kerroksessa. Koko perhe häpeää naapureiden edessä sanomattoman paljon. Tai mistäpä Kaisa tietää mitään Brutuksen häpeäntunteista. Näyttää siltä, että Brutus ei häpeä lainkaan.

Mutta Kaisan ensimmäinen sana helluntaitemppeli Siionin pihalla (kun hän sinne sitten myöhässä saapuu) on PERKELE. Aktion johtaja kimmastuu Kaisan tervehdyksestä. Perkeleen takia Kaisa jää aktion johtajan nuhdeltavaksi. Perkele estää Kaisaa osallistumasta toiseen Prisma-turneeseen.

Tässä vaiheessa Kaisa soittaa ärtyneen puhelun äidilleen elämää sykkivään Kairoon. Hän uskaltaa ladella äitykälleen asiat sellaisina kuin ne tällä haavaa ovat. Kaisa kuvailee monisanaisesti rappukäytävässä vellovaa hajua ja häpeän tunnetta. Hän ilmoittaa äidilleen ottavansa äidin tililtä jumaliste jokikisen pennin, joka häneltä on kulunut sinipiikoihin, kloriitteihin ja hajuvesiin. Äiti nauraa ja sanoo kepeästi:

-No, eihän tuo nyt niin kamalalta kuulosta.

Ei kuulosta niin. Mutta haisee. Kaisan rappukäytävä haisee paskalta kaksi pitkää kuukautta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: